perjantai 21. huhtikuuta 2017

MITÄ MULLE KUULUU?

Hei rakas pikku blogini.

Mulla on ollut aika haipakka kevät. Olenkin tainnut mainita siitä edellisissä postauksissa, että koulujuttuja on aika paljon. No, juttu on niin että niitä on joo aika paljon. Totuudenmukaisempaa kyllä olisi ehkä sanoa että niitä on AIVAN SAAKELISTI.

Mun olisi tosiaan tarkoitus valmistua kandiksi alkukesästä, mikä tietenkin tarkoittaa, että tutkinto pitää saada kasaan. Mikä puolestaan tarkoittaa, että hommaa riittää. Mun pitäisi palauttaa kandin lopullinen versio alle kuukauden päästä ja tässä on ihan pari muutakin pientä koulujuttua työn alla.

Koulu ei ole varmaan koskaan vienyt multa niin paljon aikaa ja energiaa, kuin mitä se on tänä keväänä tehnyt. Välillä joudun tinkimään yöunistakin, kun hommat eivät vaan ota loppuakseen. Ei siis liene vaikea uskoa, ettei blogin näpyttelyyn ole ollut kauheasti vapaita hetkiä. Se harmittaa mua, mutta totesin myös, että en tarvitse yhtä lisästressin aihetta, enkä siis ole juurikaan stressannut blogia, vaikka se usein mielessä onkin.

1. Meitsi toisessa kodissa aka yliopistolla (uusi lyhyempi fledakin näkyy!) 2. Posti toi terveisiä rakkaalta vaihtarikaverilta!
3. Opiskelukäytössä on tällä hetkellä n. 20 kirjaa. #truestory 4. Maailman kaunein Rööperi


Kuuluu mun elämään onneksi vähän jotain muutakin kuin vaan jatkuvaa opiskelua. :)

Yksi mun parhaista ystävistä sai vauvan ja kävin pari viikkoa sitten tervehtimässä tuoreita vanhempia ja viikon ikäistä tulevaa kummityttöäni. Sain pitää pikkuista sylissä ja voi vitsi sitä pienen hymyilyn määrää! Käsittääkseni noin pienet vauvat eivät "oikeasti" hymyile, mutta itku siinä meinasi silti tulla. Ja hän oli niin käsittämättömän pikkuinen ja suloinen! Vauvat on vaan niin ihmeellinen asia, miettikää nyt. Ne on pieniä ihmisen ja ennen kaikkea elämän alkuja. Se on vaan niin uskomatonta, että mä saan siitä kylmiä väreitä! (Mutta ne ovat sellaisia hyviä kylmiä väreitä!) Mä olen jotenkin edelleen ihmetyksen ja kunnioituksen sekaisessa tilassa aina kun mietin tätä.

Toinen ihana juttu tässä keväässä on se, että parin viikon päästä lähdetään juniori-siskon kanssa vajaaksi viikoksi Espanjaan moikkaamaan meidän kolmatta siskoa, joka suorittaa vaihtoaan siellä! Lennetään Istanbulin kautta ja näillä näkymin ollaan menomatkalla yksi yö Istanbulissa, joten ehditään mahdollisesti hieman ihmetellä Istanbuliakin! Mun hartaimpana toiveena olisi, ettei mun tarvitsisi ajatella saati sitten tehdä kouluhommia tolla reissulla laisinkaan (menomatkaa ehkä lukuunottamatta), mutta katsotaan kuinka käy. Deadlineja tosiaan riittää toukokuun loppuun asti, mutta pieni breikki kouluarjesta tekee toivottavasti ihan hyvää.

Lisäksi toukokuussa on edessä peräti kolmet juhlat: rakkaan ystävän maisteriskemut, tulevan kummityttöni ristiäiset ja nuorimman siskon ylppärit! Ai niin! Ja tietenkin omat toukokuun lopussa olevat syntymäpäivät!

Mun ja poikaystävän muuttosuunnitelmatkin etenevät pikkuhiljaa. Tosin päätettiin yhteistuumin, että jos vaan mahdollista, muutetaan "vasta" aikaisintaan kesäkuun alussa. Ihan vaan, koska se on meille molemmille helpompaa. Asuntoa ei vielä ole, mutta toivotaan, että pian lykästää. Mua vähän jännittää, sillä mä en ole koskaan asunut kenenkään kanssa, mutta samalla olen tosi innoissani ja onnellinen siitä, että mulla on vierelläni ihminen, jonka kanssa suunnitella ja haaveilla yhteisestä kodista.

Tänä viikonloppuna käyn yhden yön pikavisiitillä äidin luona ja huomenna suunnataan pitkäaikaisen ystäväni kanssa todennäköisesti Helsinki Coffee Festivaleille. Ja sitten olisi niitä koulujuttujen näpyttelyjä, yllätys allatus.

Vaikka itsekin usein hehkutan hetkessä elämisen puolesta, niin tällä hetkellä totuus, tai ainakin puolikas sellainen on, että mä odotan jo aika malttamattomana kesäloman alkua (lue: sitä, että yliopisto-hommat on tältä keväältä paketissa).

Meinasin lopettaa postauksen tähän, mutta siis ai kauhia, multahan jäi melkein mainitsematta yksi tuore ilon aihe:

SKAMin neljäs (ja viimeinen, nyyh) tuotantokausi on alkanut! HURRAA! Ensimmäinen jakso oli oikein lupaava ja hihkuin lähes ääneen jakson soundtrackille: vitsi mitä tykitystä! Odotan myös malttamattomana uutta Game of Thronesin kautta ja luenkin jokaisen Nyt-liitteen laatiman analyysin tulevasta kaudesta. Toki analyysit ovat pelkkää spekulaatiota, mutta en tiedä onko hullua vai siistiä (vai hullun siistiä), miten paljon lyhyestä trailerista ja ensimmäisistä kuvista saa irti.

Nyt vielä pari hetkeä koulujuttujen naputtelua ja iltatsufet ja sitten nokka kohti Rixbyä!

Aurinkoista viikonloppua, tyypit!

xx,

Anna