tiistai 14. helmikuuta 2017

Näitä asioita rakastan itsessäni



Ystävänpäivän ajatellaan usein olevan päivä, jolloin juhlistetaan omassa elämässä olevia ystäviä ja rakkaita ihmisiä. Kuitenkin joskus tuntuu, että se tärkein jää kokonaan unholaan: sinä itse. Rakkaiden ihmisten lisäksi tänään on mielestäni hyvä päivä pohdiskella, miksi just mä (ja sä) ollaan loppupeleissä aika kelpoja tyyppejä.

Vaikka joka paikassa usein hehkutetaankin terveen itsetunnon ja itsetuntemuksen puolesta, on omien vahvuuksien tunnistaminen ja tunnustaminen välillä vaikeaa. Liekö se vaatimattomuus kulttuuriperinnäistä, mutta omien vahvuuksien ääneen sanominen nähdään edelleen aivan liian usein itsekehuna ja itsensä jalustalle nostamisena.

Olen itse saanut kasvaa ympäristössä, jossa minulle on vakuutettu pienestä saakka, että pystyn ihan mihin vain ikinä haluan ja että kukaan ei ole minua parempi, mutta samalla minua on muistutettu, että en myöskään itse ole muita parempi. En koe olevani tulevan Miss Universumin näköinen (tai no helkkari, miksipäs ei?) ja olen teinivuosien epävarmuustaisteluiden jälkeen ollut yleisesti ottaen tyytyväinen ulkonäkööni. Mielestäni näytän kauniilta. 

Ulkonäöllä brassailu on kuitenkin eri asia kuin omien luonteenpiirteiden rakastaminen. Minusta on kuitenkin tärkeää hyväksyä itsensä paitsi sisäisesti, myös ulkoisesti, mutta kuten joku joskus sanoi, ulkonäkö rapistuu, mutta luonne ei vanhene. 

Olen myös vahvasti sitä mieltä, että jokainen, joka on kaunis sisältä, on automaattisesti myös kaunis ulkoa. Kauneus on toki subjektiivinen käsite, mutta minusta kauneimmat ihmiset ovat juurikin niitä, jotka ovat hyviä ihmisiä, jotenkin se luonteen kauneus vaan hohkaa ihmisestä myös ulospäin. Tämän takia sanon usein, ettei minulla ole rumia ystäviä. Ystäväni ovat kaikki hyviä ihmisiä ja pelkästään se riittää tekemään heistä minun silmissäni kauniita.

Mutta mitkä sitten ovat sellaisia omia luonteenpiirteitäni, joista pidän? Mietiskelin asiaa hetken jos toisenkin, mutta lista muodostui lopulta aika helposti. 

* Positiivisuus
Olen perusluonteeltani melko ehtymätön optimisti. Toki pyrin ottamaan elämän realiteetit huomioon, mutta yritän aina nähdä asioiden valoisan puolen ja ajatella, mitä hyvää asioista voi seurata. 

* Usko siihen, että elämä ja maailma kantavat 
Tämä liittynee paitsi edelliseen kohtaan, myös tietynlaiseen itsevarmuuteen. Puhuimme tästä juuri erään opiskelukaverini kanssa. Kun pystyy luottamaan itseensä ja siihen, että lopulta kaikesta selviää, että maailma todella kantaa, pystyy myös katselemaan maailmaa paljon avoimemmin. En koe, että mikään ovi olisi koskaan sulkeutunut sen takia, että olen luottanut itseeni ja maailmaan, päinvastoin. Kun ei tarvitse epäillä ja kyräillä ja huolehtia, että mitä jos, ehtii avata ovia, jota saattaisivat esimerkiksi pelkäämisen takia jäädä avaamatta. 

* Itsenäisyys
Tässä lienee perimmäisenä syynä se, että asuin ja elin useamman vuoden yksin. Noina sinkkuvuosina opin selviytymään arjessa itse. Osaan vaihtaa lamput, puhdistaa ja avata tukkoisen viemärin ja selvittää byrokratia-paperisota-asioita. Olen edelleen hieman huono pyytämään apua ja olen hyvin paljon sellainen "minä ite" -tyyppi. Suurin mustavalkoisuus on tämän(kin) asian suhteen hioutunut vuosien mittaan ja ihan hyvä niin.

* Herkkyys ja empaattisuus
Mun mielestä nämä ruokkivat toisiaan. Reagoin ja eläydyn vahvasti erilaisiin tilanteisiin ja muiden ihmisten tunteisiin, niin hyvässä kuin pahassa. Liikuttuessani usein myös itken, sillä se on minulle tapa ilmaista tunteitani. 

* Itselleen nauraminen/huumorintaju
Olen oman lähipiirini se tyyppi, joka kertoo aina ne huonoimmat läpät. Kerron mielelläni anekdootteja ja sattumuksia, joita olen kohdannut, enkä pelkää itseni nolaamista (kun on kansallisella tv-kanavalla kertonut kolhineensa host-perheen autoa, on rima aika korkealla). Tykkään hassutella ja höpsöillä sekä kotona että julkisilla paikoilla. Vaikka toki jotkut tilanteet vaativat asiallista ja korrektia käytöstä, suurimmaksi osaksi ajattelen, että elämä on liian lyhyt jotta sen voisi ottaa turhan vakavasti.

* Seikkailunhalu/tietynlainen uskaliaisuus
Pyrin elämään niin ettei tarvitsisi vanhana kiikkustuolissa sitten harmitella, että jäi jotain tekemättä. Olen sanonut kyllä pilkunjälkeiselle yöuinnille Kaivarin rannassa, tv-sarjaan osallistumiselle, Lontoolle ja aupparoinnille sekä ihmissuhteelle, jota pelkäsin, mutta jonka suhteen vielä enemmän pelkäsin mitä saattaisin menettää, jos en uskaltaisi edes yrittää. Eikä ole tarvinnut katua. Myös oma lähipiiri inspiroi tosi paljon uskaltamaan ja yrittämään.

* Ulospäinsuuntautuneisuus
Tämä kuulostaa ehkä vähän asialta, joka kirjoitetaan työhakemuksiin, mutta mä olen niitä ihmisiä, jotka tulevat toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, kaikenlaisessa seurassa. Olen puhelias, tarkkaavainen ja koitan aina kuunnella, mitä toinen oikeasti yrittää sanoa.

* Hetkessä elämisen taito
Osaan nauttia pienistä ja isoista asioista, jotka ovat tässä ja nyt. Sateenropinsta ikkunaa vasten myöhäisenä iltana, kun saa kääriytyä peiton alle rakkaan kainaloon tai aamuisesta auringonpaisteesta päivänä, jolloin piti olla pilvistä. Siitä, että Keskuskadulla on neljä viulistia katusoittamassa. Siitä, että saan ystävältä hauskan viestin.

* Luovuus
Blogin kirjoittaminen ja kauniilla äidinkielellämme leikittely ovat minulle kovin rakkaita tapoja ilmaista itseäni. Toinen, hieman itseäni aikoinaan yllättänyt tapa "olla luova", on baletti. Pidän baletin kurinalaisuudesta, hienostuneisuudesta, sen "säännöistä" ja siroudesta. En ole koskaan kokenut olevani tanssija-luonne, mutta puolitoista vuotta sitten alkanut baletin tanssiminen on tainnut tulla jäädäkseen. Minulla on myös aina ollut vilkas mielikuvitus, jota yritän ylläpitää ja ruokkia muun muassa kirjojen lukemisella. Lisäksi pidän hurjasti taidemuseoista ja etenkin klassinen taide saa sydämeni sykkimään.

* Kiltteys ja hyväsydämisyys
Kiltti-sanalla on usein hieman negatiivinen kaiku. Jostain syystä koetaan, etteivät kiltit ihmiset osaa sanoa vastaan tai pitää puoliaan. Lähipiirini tietää, että ainakaan minun kohdallani tämä ei pidä paikkaansa. Tulistun, jos todistan vääryyttä, oli kohteena sitten joku lähipiiristäni tai minulle täysin tuntematon ihminen. Pyrin kohtelemaan muita niin kuin haluaisin itseäni kohdeltavan. En itse halua kohdata ilkeyttä tai epäystävällisyyttä, tämän takia pyrin välttämään sitä myös muiden ihmisten (ja eläinten) kohdalla. Ei ole kovin suuri vaiva olla kiva toiselle, vaikka aina ei vastakaikua saisikaan ja siitä tulee vähintään itselle hyvä fiilis, ja jos käy hyvin, niin molemmille.

Kokeilkaa tätä myös itse, pieni itsetutkiskelu tuskin on koskaan haitaksi.

Ja hei, hyvää ystävänpäivää, kaikki te ihanat tyypit siellä!

xx,

Anna

4 kommenttia:

  1. Hei!

    En ole aikaisemmin kommentoinut sinulle mitään, vaikka aloin seurata blogiasi jo aikoja sitten. Päädyin tänne alun perin Au pairien kautta ja täytyy sanoa, että onneksi päädyin! Muistan silloin ahmineeni kaikki aikaisemmat postauksesi muutaman illan aikana ja miettineeni, miten joku voi kirjoittaa ihan tavallisesta arjestakin näin hauskasti ja elämänmakuisesti. Musta kun tuntuu, että tätä kommenttiakin varten on jo vaikeaa jäsennellä sanojaan kuulostamatta aivan totaalisen creepyltä stalkkerilta. Enhän oikeasti _tunne_ sua ollenkaan, mutta kaiken perusteella vaikutat aivan mielettömältä naiselta. Ihailen sun asennetta elämään ja oikeastaan just sun blogi on ollut innoittajana sille, että uskallan itsekin täysin rinnoin vollottaa sekä surullisille että iloisille elokuville, hymyillä kevätauringossa hyvän musiikin soidessa korvanapeissa ja ostaa itselleni kukkia ihan tavallisena arkipäivänä, koska ne ovat niin kauniita. Ihan vaan noin esimerkkinä.

    Halusin siis vaan sanoa, että sun kirjoitukset näiden vuosien aikana ovat antaneet mulle ylipäätään valtavan paljon inspiraatiota ja rohkeutta olla oma itseni, ja ainakin osittain siksi mun elämä on tällä hetkellä tosi onnellista. Vaikka kaikki mun mielikuvat susta tietenkin perustuvat vain tähän blogiin, sun instagramiin sekä Au pairit –ohjelmaan, uskon, että oot oikeastikin ihan mahtava persoona. Kiitos siitä että bloggaat ja kaikkea hyvää sun elämään!

    P.S. Ja vaikkei tämä mikään muotiblogi olekaan, niin täytyy vielä todeta, että sulla on myös todella kiva tyyli pukeutua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Silja!

      Mä oon tiedätkö koko viime viikon aina välillä avannut blogin ihan vaan tullakseni lukemaan tän sun kommentin. En oikein tiedä mitä sanoa. Paitsi kiitos. Kiitos kun jaoit ajatuksiasi ja kommentoit. Mun tekisi mieli halata sua.

      Mä en tiedä pystynkö koskaan muotoilemaan sanoiksi sitä liikuttuneisuuden, kiitollisuuden ja ilon määrää, jonka tää sun kommentti mussa nostatti. Tuntuu ihan uskomattomalta saada kuulla olleensa inspiraationa jollekulle, etenkin elämänasenteiden saralla. Mä oon täällä ihan tippa linssissä. Joskus sitä tulee miettineeksi, että saakohan kukaan mitään irti yhden tavallisen nuoren naisen sepustuksista (paitsi minä itse). Ja sitten löydän blogista tällaisen kommentin. Sun kommentti merkitsee mulle tosi paljon. Vaikka enhän mäkään tunne sua, edes sen verran kuin sä ehkä mua, mä uskon vastavuoroisesti, ihan vaan sun kommentin perusteella, että säkin olet huikea nainen ja mieletön persoona.

      Kiitos, että oot siellä, Silja! Mä toivon paljon hyviä ja onnellisia asioita sun päiviin!

      <3

      Poista
  2. Tämä postaus oli aivan ihana ja toi ehdottomasti ison hymyn mun kasvoille. Oot ihan huipputyyppi, Anna, ja tällaisia postauksia saisivat kaikki kirjoitella silloin tällöin. Tekisi oikeasti hyvää kenelle vain! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Vilma, ihana olet! Kiitos aivan superkivasta kommentista, sait hymyn huulille pitkäksi aikaa! Ja hei, eikun tämmöistä postausta vaan itsekin kirjoittamaan! :)

      Poista