Semitylsistä Oscareista löytyi hiusihastus

Hyvää yötä ja huomenta!

Oscarit on nyt takanapäin ja pakko kyllä sanoa, että oon vähän pettynyt. Juonto ei ollut erikoisen loisteliaisuudella erottuvaa, mutta Adele oli liikuttavan aito, samoin portaissa kompastunut suloinen Jennifer Lawrence. Musiikkipainotteisuus oli hauska lisäelementti, mutta muuten aika keskinkertaiset kekkerit oli.

Puvut oli sentään ihan kivoja, mutta mikä mussa herätti eniten tunteita, oli ne muutamat naisten lyhyet poikatukat! Charlize Theron ja Anne Hathaway, näin muutamia mainitakseni. Koskaan ei oo näin paljon tehnyt mieli vaan saksia omakin tukka lyhyeksi. Oon jo joskus aikaisemminkin pohtinut, miltä näyttäisin poikatukassa (Charlizen tukka on kyllä aavistuksen liian lyhyt mulle). Ääää.

Mun pitäisi anyways mennä kampaajalle, hajottaa nää mun latvat ja niiden kunto. Minkäköhän mallin näihin leikkauttaisin? (Poikatukka...) Ehkä joku kiva, vähän rikottu malli? (Poikatukka...) Mutta ei liian rikottu, haluun että se näyttää kuitenkin sillee huolitellulta jos en jaksanu laittaa hiuksia aka ne on suorat. (Poikatukka...)

Nyt riitti, mä meen nukkumaan.

Hauskaa viikon alkua!

xoxo,

Anna

kuva täältä

Arkielämää ja yksi hauska linkkivinkki

Heissan!

Mulla on ollut elämä aika kiireistä viime aikoina. Oon parhaimmassa tapauksessa lähtenyt kotoa ennen yhdeksää aamulla ja seuraavan kerran tullut himaan puoli kymmenen jälkeen illalla. Oon kuluttanut aikaani kirjastossa opiskellen ja duunia paiskien ja satunnaisesti urheillen. Kuinka jännittävää.

Tänään aamulla kirjastossa olin ihan liekeissä ja sain hurjasti aikaiseksi. Kun me pidettiin T:n kanssa tauko, löysin internetin uumenista seuraavan sivuston:

23 pictures of Justin Timberlake doing amazing, amazing things

En tiedä millaisessa mielentilassa taas olin, (tiedänpäs, Anna viisi vuotta -mielentilassa) mutta kun luin noita, nauroin puoliääneen niin paljon, että vedet vaan valui silmistä. Nauramista ei suinkaan hillinnyt se, että kaikkihan tietää että kirjastossa pitää olla hiljaa. Mä vaan nauroin ja itkin ja nauroin ja itkin, niin hauskoja noi musta oli.

Vaikka toi sivusto onkin ehkä vähän pilkallinen, mä ihan oikeesti tykkään JT:stä. Se on ihana. Tulisipa se(kin) keikalle Suomeen.

Tuli tänään ekan kerran vähään aikaan sellainen olo, että olisi kiva käydä pyörimässä kaupoissa ja ehkä vähän jopa shoppailla. Pitänee tosin ensin varata energiaa ja aikaa tota varten eli katellaan tota sit varmaan ensi kesänä.

Tänään pohdin myös sitä, miten kätevää (ja kivaa) olisi jos olisi oma sihteeri/assistentti! Tai no. Tääkin on vähän kakspiippuinen juttu. Sen pitäisi olla helskutin pätevä, että pystyisin varmasti luottamaan siihen, että se hoitaa hommansa. Tuppaan olemaan välillä vähän hankala (noin niin kun elämässä yleensä) kun mun mentaliteetti on monissa asioissa "mä teen ton kuitenkin ite paremmin". Ruoanlaitto on poikkeus. Paitsi että tein tänään ihan tajuttoman hyvää pastakanasalaattimix-asiaa, wuhuu!

Puhuttiin Sofian kanssa että treffattaisiin huomenna, jee! Tullaan varmaan ehkä mahdollisesti hengailemaan tähän mun luo, koska melkein aina kun nähdään, mä meen Sofian ja sen kämppiksen luo ja sit me kikatetaan ja katsotaan sivusilmällä Jersey Shorea. Siinäpä muuten vasta mukava aivot narikkaan -ohjelma.

Ohjelmista puheenollen, Oscarit jaetaan tulevana sunnuntai-yönä ja oon nyt jo niin innoissani! Toivoin duunissakin maanantaiksi iltavuoron, ihan vaan noiden Oscareiden takia (aion siis valvoa koko yön niitä katsoen). Onneksi yksi duunikaverikin intoilee noista, välillä musta tuntuu että oon ihan yksin tän Oscar-humun kanssa. Pitääkin alkaa valmistella kisakatsomo-evästyksiä kuntoon (lue: tehdä listaa siitä mitä haluan syödä).

Kelatkaa muuten, että helmikuu loppuu jo ensi viikolla ja sitten on maaliskuu ja se on kyllä jo ainakin puolikevät silloin! Pienet voitontanssit sille.

xoxo,

Anna

Kun elämä on hyvää

Mun on pakko tulla kertomaan, että mulla on menossa paras perjantai aikoihin.

Olin tosin kellon ympäri töissä, mutta tärinästä huolimatta (en oo varma johtuiko tärinä kofeiinista vai väsymyksestä) kävin duunin jälkeen ostamassa post it -lappuja (opiskelua varten, ootan jo innolla että pääsen käyttämään niitä) JA raahauduin jopa ruokakauppaan (ruokakaupoissa on kivaa aina sit ku jaksaa lähtee sinne).

Tulin himaan ja voitteko kuvitella, että mä onnistuin tekemään ihan sairaan hyvää avokadopastaa!! Minä!! AAAA oon edelleen niin fiiliksissä että onnistuin! Nyt makaan sohvalla, katon telkkarista tulevaa Iholla -putkea, nautin täydestä vatsasta ja jäljelle jääneestä ystisdonitsista ja oon ihan sairaan onnellinen.

Tää Iholla on niin hyvä (fiilistelen etenkin Venlaa ja Sannia, samaistun paljon molempiin. Vaikken ookaan Sannin tavoin menossa naikkariin. Ja okei, tykkään myös Johannasta, se on ihana!) ja tässä on niin hyvät musiikitkin. Pitäkin muistaa tarkistaa, löytyyks näiden soittolistat Spotifysta.

Ja huomenna illalla me ollaan menossa tyttöjen kanssa pitkästä aikaa ulos tanssimaan. En malta odottaa, oon niin innoissani!

Oikeastaan mä tulin siis vaan kertomaan, että life's good. Life's really good.

Voi itku miten tyytskäri ja happy mä oon just nyt. Just tällä hetkellä.

Olkaa tekin.

Palaillaan mahdollisesti huomenna parin kollaasijutun muodossa.

Happyhappyjoyjoy -terveisin,

Anna

Vuoden mahdollisesti vaaleanpunaisin päivä

Heippa! 

Ystävänpäivä on monille (sinkuille) vähän sellainen "no hyi menkää kaikki ällösöpöt pariskunnat pois" -päivä. Mä kuitenkin tykkään ystävänpäivästä, juhlistaahan se kuitenkin loppujen lopuksi rakkautta. Vaikkei mulla tässä nyt olekaan ketään special someonea, mä rakastan mun ystäviä ja juhlistan sitä mielelläni myös tänään. Mulla ei myöskään ole ollut tarvetta hirttäytyä suihkuverhoon tai viillellä lusikalla, koska "no yhyy kaikilla muilla on joku ja mulla ei ketään". Joo, ei oo aina mun ihmissuhteet menny niin kuin Strömsössä, mutta itse yritän ajatella tän sillee, että kaikki ne pieleen menneet jutut on vaan ollu sellasta seikkailua ennen kuin mä sit löydän sen jonkun.

Niinpä ystävänpäivän kunniaksi kaksi "teemaan" liittyvää juttua:

Lots of people want to ride with you in the limo, but what you want is someone who will take the bus with you when the limo breaks down. -Oprah Winfrey

And that's what friends are for. 

(Mä niin näen tän sieluni silmin: olisin kerrankin onnistunut hankkimaan limusiini-kyydin ja meillä oli frendien kanssa hauskaa mutta sitten siitä puhkeaisi rengas tai bensa loppuisi. Parasta on kuitenkin se, että mä tiedän, että kun me jouduttaisiinkin ottamaan bussi, mun ystävät istuisi siellä bussin takapenkillä mun kanssa ja yhdessä me naurettaisi vedet silmissä koko jutulle.)

Mä oon vähän väsäillyt sellaista "and that's who I am" -kollaasia. Tässä pientä esimakua:

I really do. Vahvasti ja varauksetta. 

(Ja miten söpöjä noi kääpiöhamsterit on?! En ehkä kestä.)

Hyvää ystävänpäivää darlings!

Rakkaudella,

Anna

ps. ostin tänään ystävänpäivän kunniaksi kaksi vaaleanpunaista ystävänpäivädonitsia. Aion syödä molemmat itse (toisen itseasiassa söin jo, oli namia). Hyvää ystävänpäivää myös multa mulle!

Troublemaker, that's my middle name

Mä olin äsken vahinkotreffeillä.

Mä olin menossa syömään yhen tyypin kanssa, johon oon vastikään tutustunut. (Hox! En siis todellakaan ollut menossa treffeille.) Mutta sitten tää toinen sanoi sen ääneen. "Nää meidän treffit...".

Voi vit---sauksen vasama sentään.

Mun mielestä on pikkusen epäreilua, että jos sanotaan, että ollaan menossa syömään, niin sitten yhtäkkiä se syöminen muuttuukin treffeiksi. Mun mielestä pitäisi reilusti sanoa ääneen "mentäiskö treffeille?" (niin voisin suoraan kieltäytyä). Tai sitten mä oon missannut sen oppitunnin, jolla käsiteltiin aihetta "nämä ovat treffit, vaikka sitä ei sanottaisikaan suoranaisesti ääneen".

(Tässä kohtaa täysin tietoisesti ignooraan sen, että tytöt on useampaan otteeseen yrittäneet sanoa mulle, että "Anna ne on treffit" -no höpöhöpö, eikä oo. Ne mokomat oli oikeessa. Taas.)

Tää on tosiaan jo toinen kerta kun mulle käy näin. Mä oon ollut menossa vaan hengailemaan/syömään/kahville/leffaan ja sitten käykin ilmi, että sen toisen mielestä ne oli treffit. Ja mikä pahinta, romanttiset treffit. Ei treffeissä sinänsä oo mitään vikaa. Nää mun molemmat vahinkotreffitkin on ollut ihan huipputyyppien kanssa. Ihmisten kanssa, joiden kanssa natsaa jutut sairaan hyvin yhteen ja juttua riittää tunneiksi. Ainut vika on vaan, se että mä en oo tuntenut minkäänlaista romanttista kipinää. En siis mitään edes sitä etäisesti muistuttavaa. Mä olen siis ollut mukana puhtaasti kaverimielessä, mutta se toinen välttämättä ei ja sitten onkin taas vähän hankala tilanne edessä.

Välillä mietin, oonko mä vaan idiootti ja onko mun aivoissa jotain vikaa. Tyypit, joiden kanssa oon käynyt ulkona, olisivat täydellistä poikaystävä-matskua. Mukavia, tasapainoisia, hyväkäytöksisiä, hauskoja, kohteliaita (eli ne sanoo että mulla on hauskat jutut), valmistuneet hyvään ammattiin, taloudellisesti varmalla maaperällä ja hyvästä perheestä. Mutta ei. Kun multa puuttuu se saakelin kipinä. "No tutustu siihen tyyppiin, ehkä se tulee?" Ei, ei se tuu. Se joko on alusta asti tai sitä ei vaan oo. Kun mä tapaan uuden ihmisen, mä tiedän heti jos meidän välillä on kipinää. Mä vaan tunnen sen.

Mun tuurilla se kipinä syttyy just jonkun katuojassa makaavan pultsarin kohdalla, joka ei arvosta mua pätkän vertaa, mutta johon oon silti hullun rakastanut. Mitäs hei kohteliaista pukumiehistä, kun voi saada mulkun pultsarin.

Toivon todella, että tossa vaiheessa mun järki soittaisi ja pyytäisi päästä välittömästi takaisin käyttöön.

Yritän kuitenkin ottaa opiksi ja välttää jatkossa näitä vahinkotreffi-tilanteita. Kertaus on opintojen äiti (hehe).

Moderni Punahilkka lähdössä ulos.

Hyviä uutisia: oon vihdoinkin parantumaan päin, olin tänään jo töissäkin. Viikonloppu meni aika ohi, kun mä vaan nukuin päiväunia toisensa perään ja hortoilin kipeyspöhnässä ympäri kämppää.

Perjantaina söin tosin käsittämättömän hyvän cupcaken. T antoi sen mulle parantumislahjana. Hoipertelin illalla kuumeen vallassa ympäri asuntoa ja pääsin ajatuksenjuoksussani niin pitkälle, että mietin lyhyesti elämän tarkoitusta ja suuntaa, johon oon tulevaisuuttani viemässä. En muista päädyisnkö johonkin järkevään lopputulokseen. Ennen nukahtamista istuin sängyllä jalat ristissä ja katselin pää kenossa hymyillen mun tatuointia. Ja koska mun ei tarvinnut enää pelätä tulehtumisriskiä, silitin sitä. Ihan vaan koska voin. Pohdin myös, voiko vatsalihakset oikeasti kipeytyä pelkästä yskimisestä. (Oon sitä mieltä, että kyllä ne voi.)

Lauantaina äiti ja mummi tuli käymään ja mä lähdin niiden mukana Rixbyhyn. Makasin äidin sohvalla ja nautin äidin parantavasta vaikutuksesta. Illalla heitin äidin ystävättärineen paikalliseen kuppilaan ja ajelin hetken hiljalleen ilman varsinaista päämäärää, ihan vaan ajelemisen ilosta. Sitten suuntasin paikalliselle huoltsikalle (sielläpäin ei mitään 24h Alepoita tunneta) ja ostin jätskiä. Kotimatkalla lauloin autoradion mukana ikivanhoja hittibiisejä ja olin kovin hyvällä tuulella. Ja katsoin monta jaksoa tätä meneillä olevaa Iholla-sarjaa. Tykästyn siihen jakso jaksolta enemmän.

Sunnuntaina äiti ja mummi yritti parhaansa mukaan ruokkia mua (mikä oli ihan fine, koska mun kadonnut ruokahalunikin alkoi palailla) ja illalla olo huomattavasti kohentuneena suuntasin takaisin koti-Helsinkiin. Kotona nautin äidin ja mummin tuomista tulppaaneista ja lakkailin kynsiä pitkään ja hartaasti.

Nyt meen nukkumaan.

Ai niin. Eilen illalla kun tulin kotiin, mun eteisessä makasi sunnuntai-Hesari. En oo itse sitä tilannut, enkä huomannut, että lehdessä olisi lukenut "kaikille jaettava näytenumero" yms. (Saatan myös olla sokea.) Oon vähän hämmentynyt. (Mutta ihan tyytskäri. Ei valittamista siis noin niin kuin periaatteessa).

xoxo,

Anna

Köh köh

Helou!

Mun pääsykoeopiskelu sai suorastaan räjähtävän startin (motivaatio mihinkään pääsykoejuttuihin liittyen ei ollut lähelläkään tätä viime vuonna), mutta ilmeisesti räjähtävä startti kulutti musta kaikki bensat koska tiistai-aamuna heräsin uskomattoman surkeaan oloon. Sinnittelin kaksi päivää töissä ja kelasin, että varmaan tää menee ohi. Eipä mennyt ja nyt sitten sairastetaan.

Tänään aamulla tosiaan kipitin villaneuleeseen vuorautuneena tohon Viiskulman terveysasemalle. Jouduin jostain syystä odottamaan melkein tunnin, vaikka mulla oli aika varattuna, mutta koko odotus unohtui kun maailman herttaisin terveydenhoitaja tuli hakemaan mua. Se oli niin äidillinen ja lämminhenkinen, että melkein alkoi itkettää. Se totesi heti aluksi, että näytin tosi kipeältä ja olin kuulemma myös tulikuuma (kuumemittari paljastikin myöhemmin että olihan mulla kuumetta). Vaikka istuin huoneessa ehkä just ja just sen kymmenen minuuttia, mulle tuli niin paljon parempi olo, koska musta tuntui, että se terveydenhoitaja oikeasti välitti. Se kertoi, että mun pitää nyt levätä paljon ja juoda jotain lämmintä ja se myös sanoi, että varmasti paranen ihan pian. Ja koko ajan se hymyili sellaista aitoa, lämmintä hymyä. Tollasia kaikkien terveydenhoitajien pitäisi olla.

Inhottavaa olla kipeänä, mutta ehkä tää nyt sitten riittäisi koko loppuvuodelle.

Nyt taidan mennä keittämään lisää teetä. Riittäisköhän mulla energia ja keskittyminen Henkien Kätkemän katsomiseen? Lainasin sen T:ltä pari viikkoa sitten enkä oo vieläkään katsonut sitä. Ehkä kerään päikkäreiden avulla voimia ja katon sen iltapäivällä.

Terkkuja sairastuvalta,

Anna

Veckans bästa

Tän hetken siideimpiä eli kuumimpia eli (niin kuin vanhoina kunnon irc-galleria-aikoina sanottiin) hoteimpia juttuja @ ma life:

*luomuruisreikäleipä
Oon menettänyt sille sydämeni, sieluni ja makuaistini. Oon jo pelkästään tällä viikolla syönyt kaksi kokonaista reikäleipää. Ja pankkitiliä ilahduttaa tieto siitä, ettei kyseinen luomutuote maksa kuin vaivaiset 20 senttiä enemmän kuin ei-luomu. Hulluhan sitä pitäisi olla, jos ton diilin jättäisi käyttämättä.

*tuorepuristettu aplarimehu (edelleen)
Päivä on pilalla jos en saa mun mehua.

*florence + the machine
Nyt ihan oikeesti, voisko ne tulla keikalle Suomeen? Ne ois ehkä maailman paras livebändi esim. Flowhun! Kelatkaa, lämmin elokuun ilta, kaunis Suvilahti valoineen kaikkineen ja Florencen sielukas ääni joka kaikuu festarialueella. Mä en kestä. Mä haluan nähdä ne ensi kesänä!

*pääsykoeopiskeluaikataulun laatiminen
Kun sen kirjoittaa kalenteriin kuulakärkikynällä ylös, se konkretisoituu aika tavalla.

*erään nimeltämainitsemattoman henkilön ajatusmaailman täydellinen ymmärtämättömyys
Vanhoja juttuja, vanhoja juttuja. Viime päivinä oon vaan huomannut pohtineeni, että mitä ihmettä ko. henkilön päässä on mahtanut aikoinaan liikkua. Antaisin aika monta penniä sen ajatuksista, koska mä vaan inhoan olla tietämätön, olkoonkin vanha juttu. That's all.

*erään hyvän ystävän huomiset läksiäiset
Vanha ystävä lähtee Ausseihin vähintään vuodeksi ja huomenna on edessä jäähyväiskierros. Me ei olla nähty aikoihin, mutta pyrin välttämään kaikenlaiset nyyhkytykset.

*päätös drinksuttelun vähentämisestä tulevan kevään ajaksi
Tää lähti puolivahingossa käyntiin aika kivasti jo tammikuussa. Vuoden ekan kuun saldo: 1 hyvin kostea ilta, 1 hyvin kevyt ilta. Poikkeukset, such as lempparityttöjen synttärit tai tuparit sallitaan. Totaalikieltäytymistä en oo edes ajatellut, sellaiset ei vaan pidemmällä aikavälillä sovi mulle. Liittyy pääsykoeopiskeluhommiin, kuten arvata saattaa.

*fiilistelyä

1) tulevasta kamerahankinnasta
Mun vanha digikamera otti ja hajosi ikuisuus sitten ja ensi viikolla ajattelin vihdoin hankkia uuden tilalle. Oon tehnyt tutkimusta muutamasta eri mallista ja kamerakavereiden ja pikkusiskon avustuksella oon tainnut löytää itselleni sopivan vempeleen. Kunhan saisin sen vaan kotiin. Sitten alkaa tännekin ilmestymään sen luokan kuvamatskua että! (Ai mitkä suuret luulot? Ei varmaan olisi pahitteeksi opetella ensin kuvaamaan sillä?)

2) tulevasta salijäsenyydestä
Mä kaipaan juoksemista niin paljon ettei mitään järkeä. Oon myös vasta viime aikoina huomannut, että tarviin hurjan paljon ulkoilmaa, muuten puuroutuu koko pää. Tohon toimii onneksi ensiapuna jokapäiväinen duunimatka, joka siis taittuu kävellen. Mutta koska mun itsesuojeluvietti on vielä toistaiseksi vähän voimakkaampi kuin halu lähteä päivittäin ulos liukastelemaan lenkkarit jalassa (hyvä kun pysyn edes kävellen pystyssä...), hankin varmaan seuraavaksi pariksi kuukaudeksi jäsenkortin tohon lähisalille ja käyn juoksemassa siellä. Asfaltti, odotan ilmestymistäsi lumen alta suurella hartaudella.

*hauska sattumus duunipäivän aikana, joka toi hyvän mielen
Aikuiset äiti ja raskaana oleva tytär oli vauvanvaateostoksilla ja äiti aka isoäiti-to-be oli ihan superinnoissaan ja fiilisteli ihan kympillä niitä pikkuisia vauvanvaatteita. Tuli siitä mieleen, että joskus mekin vielä shoppaillaan tollee mun äidin kanssa. Voi hitsi. Pieni vauvakuume ehti iskeä, kunnes todellisuus soitti ja muistutti, että se vauvan hankkiminen kannattaa yleensä vasta silloin kun on joku toinen tossa vieressä. Ja että siitä vauvasta pitäisi sitten huolehtia seuraavat 18 vuotta. Ei siis oo ehkä mun pala kakkua, ei ihan vielä.

*se, että on helmikuu
Koska se ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että kevät (ja kesä) on koko ajan lähempänä. Parasta ikinä.

*puhelut äidin ja isin kanssa
Parasta ikinä vol. 2.

Nyt lähden valumaan suihkuun ja sit kohti sänkyä, tässä väsymyksen määrässä ei oo taas mitään järkeä. Olo on kuin kello olisi kaksi yöllä. Mä en tosin nukkunut päikkäreitä tänään ja viime yönä ehdin nukkua kokonaiset 4 tuntia. Mun pitäisi niin opetella pois tosta yökukkuja-tavastani.

Oldie kiittää ja kuittaa.

xx

ps. ainiin, piti tiskata ja imuroida ja pestä pyykkiä tänään. Hupsan. Noooo, ehkä huomenna sitten. Sentään viikkasin kaikki tuoleille jättämäni levällään olevat vaatteet siististi takaisin vaatehuoneeseen (lue: kun jokainen päivä on urotekoja täynnä)