SIVU YSTÄVÄKIRJASTA

Mä olen viime aikoina nähnyt tällaisen parissakin eri blogissa ja idea oli mun mielestä niin kiva, että halusin tehdä sen itsekin! Mulla oli lapsena useampi ystäväkirja, aina piti ostaa uusi kun vanha täyttyi ja tietenkin välillä niitä vanhoja sivujakin piti "päivittää" kun yhtäkkiä sitä olikin niin paljon vanhempi ja ihan erilainen, haha. Niiden täyttäminen oli ihan parasta ja musta oli aina ihanaa lukea, mitä muut ovat kirjoittaneet. Joten pitemmittä puheitta, tältä näyttäisi mun täyttämä sivu ystäväkirjasta: 

Nimeni on Anna Elviira Mattila

Lempivärini on vaaleanpunainen.

Lempiruokani on pasta ja tacot. Oon voimaton hiilarien edessä, ne vaan maistuu niiiiiiin hyviltä. 

Lempinimeni on vanhempieni keskuudessa Ansku tai neiti Kesäheinä. Yhden pienen kaveriporukan kesken olen Mansikkaprinsessa tai jälkiruokakuningatar. Nimet ovat tulleet sisäpiirivitseistä, kuten kuvitella saattaa :D Noita lukuun ottamatta mulla ei oikeastaan ole mitään sellaista yleistä lempinimeä. 

Suosikkivuodenaika on kevät, koska rakastan kukkaan puhkeavaa luontoa ja sitä että aurinko lämmittää, mutta ilma on raikas.

Paras juoma on vesi, kahvi ja kuiva valkkari. 

Hajuvesi jota käytän eniten on D&G:n 3 L'Impératrice. Ihana ja aivan mun "näköinen" tuoksu. Musta on myös ihanaa, että mun hajuveden nimi on "Keisarinna". Tulee aina ihan girl boss -olo, kun suihkautan tota!

Elokuva joka on jäänyt mieleen Koskemattomat. Se itkettää ja naurattaa, tarina on mieleenpainuva ja kiinnostava ja siinä on ihanat ja moniulotteiset henkilöhahmot. Mitä muuta hyvään elokuvaan edes tarvitsee?

Lempieläin on pupu. Ja delfiini. Ja hevonen. Ja koira. Jajaja.

Horoskooppimerkkini on kaksonen. Mulla onkin kohta synttärit! Woopwoop!

Viimeksi itkin perjantaina, kun oltiin toisen siskon kanssa after workeillä ja hän sparrasi mua töihin liittyvissä asioissa. Mun sisko on yksi niistä ihmisistä, joka tuntee mut läpikotaisin ja tietää mun vahvuudet ja heikkoudet ja mä yksinkertaisesti liikutuin kyyneliin, koska hän puhui musta niin kauniisti ja rehellisesti. 

Viimeksi kehuin rakasta ystävää, joka viettää synttäreitään tänään.

Viimeksi nauroin tänään päivällä poikaystävän jollekin jutulle. 

Paras paikka on sohvalla viltin alla, puoliso vieressä ja läheisiä ympärillä.

Seksikkäintä minussa ovat silmäni ja huumorintajuni.

Jos uskaltaisin niin irtisanoutuisin työstäni ja laittaisin kaikki paukut somen tekemiseen: tubeen ja tähän blogiin. Mä oikeasti uskon sopivani tekemään etenkin videoita ja että mulla olisi jotain annettavaa tube-maailmalle. Mutta mä olen liian järkevä ottaakseni noin suurta taloudellista riskiä, ainakaan juuri nyt. 

Mottoni on "Kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan" ja "Asioilla on tapana järjestyä". 

Karmein paheeni on sokeri.

Parhaat ominaisuuteni ovat lojaalius, suorasanaisuus, huumorintaju ja lämmin sydän.

Keksintö jota ilman en voi elää on internet.

Tämä vie minulta jalat alta: itsevarmuus, huumorintaju ja älykkyys samassa paketissa.

Kun olen stressaantunut, minua auttaa tehtävälistojen tekeminen, urheilu ja tauot, jolloin en ajattele stressiä aiheuttavaa asiaa (esimerkiksi kouluhommia).

Paras hetki päivässä on kun herään ja on vielä koko päivä edessä tai kun menen nukkumaan ja höpötellään poikaystävän kanssa sängyssä päivän kuulumisista.

Lempijuttujani ovat rakkaat ihmiset, nauraminen, hyvä kahvi, leikkokukat ja irtokarkit.

Kadun hyvin vähän mitään. En oikeastaan mitään, koska jos yksikin asia olisi mennyt toisin, en välttämättä olisi tässä tilanteessa, jossa nyt olen, enkä olisi se, joka nyt olen. Uskon, että asioiden katuminen on tietyllä tapaa turhaa. Se ei tietenkään poista sitä, etteikö jokin asia voisi harmittaa tai siitä voisi olla pahoillaan. Mutta tehty mikä tehty tai jätetty tekemättä mikä jätetty tekemättä, eihän sille enää mitään voi. Mielestäni on parempi keskittyä nykyhetkeen ja tulevaisuuteen ja esimerkiksi välttää tekemästä samoja virheitä. 

Haluaisin tulevaisuudessa löytää entistä paremmin omat vahvuuteni ja kehittyä niiden markkinoimisessa. Ja vaikka en yleensä tee sen kummemmin uudenvuoden lupauksia, tämän vuoden alussa lupasin itselleni uskaltaa enemmän ja olen pitänyt lupaukseni. Haluan toteuttaa sitä myös tulevaisuudessa: haluan uskaltaa enemmän. 

xx,

Anna

P.S. Käytiin kuvailemassa taitavan Emman kanssa, joka pyörittää myös visuaalisesti kaunista Inlace-sivustoa parin muun mimmin kanssa. Lisää kuvia tulossa!

ON SIIS KEVÄT

Hassua, minkälaisen fiiliksen yksi ainoa postaus voi aiheuttaa. Ihan kuin kivi olisi vierähtänyt harteilta. Mulla on ollut ikävä blogin pariin, mutta kynnys kirjoittaa on kasvanut niin suureksi, että on tuntunut, että pitäisi vähintäänkin mennä naimisiin tai saada lapsi, että olisi jotain mistä kirjoittaa (ja kumpaakaan ei ole omalla kohdalla tapahtunut). Musta on myös tuntunut, että en osaa enää kirjoittaa. Että kaikki kirjoittaminen on ollut sellaista tönkköä "no mulle kuuluu ihan hyvää, jee moikka".

Mitä mulle sitten kuuluu? Hyvää (hehe). Yliopiston viimeinen periodi on käynnissä ja opinnot etenevät suunnitelmien mukaan. Tämä tarkoittaa suomeksi sitä, että ensi syksynä minulla on edessäni yksi ainokainen kurssi ja gradusemma eli gradun kirjoittaminen ja sen jälkeen valmistun. Tuntuu hullulta. Hullun mahtavalta ja pelottavalta. Kesän aikana pitäisi yrittää hahmotella jonkinlainen aihe gradua varten ja toivon, että kukkiva luonto antaa inspiraatiota, koska tällä hetkellä pää lyö aika tyhjää sen suhteen. Gradusta varoitellaan aika paljon, mutta toistaiseksi ei juurikaan pelota. Minulla oli hyvin samanlaiset fiilikset kandista. Meni ikä ja terveys, että keksin aiheen, mutta sen jälkeen loppu menikin aika omalla painollaan. En ole asettanut valmistumistavoitetta kuin vasta ensi keväälle, niin onpahan koko lukuvuosi aikaa rustata sitä, jos siltä tuntuu. Silloin valmistuisin neljässä vuodessa, mikä on tosi hyvä ja mihin olisin itse hyvin tyytyväinen.

Viime syksy puolestaan oli mulle henkisesti hieman raskasta aikaa. En jaksanut kirjoittaa blogia tai ylipäätään olla kovin aktiivinen missään sosiaalisessa mediassa. Painin omien opintojen tarkoituksettomuuden tunteen kanssa ja mua on vaivannut yliopistovuosien myötä kasvanut ja kasvanut tunne siitä, että mä en oikein tunne humanistista tiedekuntaa omakseni. Viime syksynä istuin useammalla eri kurssilla, joiden luentojen aikana mietin lähinnä, että miten helkkarissa tämä luennolla käsitelty asia auttaa mua työllistymään. Surullisintahan oli, että vastasin itselleni kerta toisensa jälkeen "ei yhtään mitenkään". Tietenkään asia ei oikeasti ole noin mustavalkoinen, vaan totuushan on se, että kaikesta oppii jotain ja melkein mitä tahansa tietoa ja taitoa voi soveltaa työelämässä. Minä vain valitsin olla näkemättä asiaa noin. Mutta kuten niin monissa muissakin jutuissa, myös tässä aika on auttanut näkemään asioita vähän pehmeämmästä kulmasta. Olen myös välillä moittinut itseäni opiskeluvalinnastani, vaikka tiedän, että se on ihan turhaa. Olen erilainen ihminen nyt kuin olin vajaa kolme vuotta sitten aloittaessani yliopistossa. Olen sitäpaitsi jo niin pitkällä opinnoissani, että olisi hölmöä jättää opinnot kesken.

Osittain myös viime syksyn fiilisten takia olen tehnyt joitain lisäsuunnitelmia opintojen suhteen. Aloin haaveilla tuplamaisterista eli kahdesta maisterintutkinnosta ja hain itseasiassa erääseen maisteriohjelmaan nyt talvella, johon en kuitenkaan suureksi harmikseni päässyt. Asia olisi korjattavissa ensi vuoden hakua varten, joten pohdiskelen asiaa. Tietenkin ensi talven työtilanne vaikuttaa paljon asiaan, sillä pääsyy toiseen maisterintutkintoon on omalla kohdallani nimenomaan varmemman työllistymisen mahdollistaminen.

 Keväinen Helsinki. Parasta. 

 Innostuin poke bowleista ja askarreltiin sellaiset eräs lauantai siskon kanssa.

 Olen etsiskellyt kevättakkia ja sovitin mm. tätä Lindexin trenssiä. En vain ole ihan varma sopiiko mulle 1) noin pitkä malli 2) trenssit ylipäätään. #firstworldproblems

Lankalauantaina juhlittiin mun rakkaan kummitytön 1-vuotissynttäreitä. Stockmannin lastenosasto ja siellä työskentelevä ihana Minna pelastivat, jälleen kerran, mut lahjakriisiltä. #annasuosittelee

Sitten eräs jännittävä uutinen!

Toteutin erään pitkäaikaisen haaveeni ja aloitin muutama viikko sitten oman Youtube-kanavan, joka kantaa nimeä Anna Mattila. Tämä on yksi niistä asioista, joita olen lykännyt ja lykännyt, kunnes vihdoin otin itseäni niskasta kiinni. Tiesin, että jos en koskaan kokeilisi, se jäisi harmittamaan. Kanavalle olisi tarkoitus tehdä my day -tyyppisiä kevyitä videoita, samaten välillä ihan puhtaita sit down -höpöttelyvideoita, jakaa omia suosikkijuttuja ja sen sellaista. Todennäköisesti aion kokeilla vähän kaikkea maan ja taivaan väliltä, että ne omat jutut ja tyyli löytyy. Pyrin julkaisemaan videon keskimäärin kerran viikossa (joskin viime viikolla video jäi välistä, koska sairastin seitsemän päivää potien jotain versiota influenssasta) ja latasin kanavalle juuri kolmannen videoni. Jos seuraatte mua instassa ja tykkäätte mun mystoryista, niin todennäköisesti tykkäätte myös mun videoista. Eli jos kiinnostaa seurata mua Youtuben puolella, niin käykää ihmeessä kurkkaamassa. En ole vielä päättänyt, linkkaanko videoita myös tänne blogiin. Jo näiden parin videon kuvaaminen on ollut tosi kivaa ja videolle höpöttely tuntuu tosi luonnolliselta.

Pinnallisempien asioiden puolelta päällimmäisenä mielessä on meneillään oleva hiustenkasvatusprojekti. Leikkasin aika lailla tasan vuosi sitten pitkän polkan, jota lyhensin vielä viime kesänä entisestään hartiamittaiseksi. Minulla on ollut pitkä tukka niin pitkään kuin muistan ja pitkä polkka, long bob, kiinnosti kovasti. Se on ollut ihana ja huoleton, mutta joulun tienoilla tajusin, että se ei sittenkään ole minua. En tunne itseäni itsekseni noin lyhyillä hiuksilla. Niinpä helmikuussa kävin leikkaamassa huonot latvat pois ja kerroin kampaajalleni, että nyt kasvatetaan. Luovuin samaan aikaan myös ripsienpidennyksistäni. Mietin yli puolet viime syksystä, että nekään eivät oikein tunnu enää minulta, mutta silti kuukaudesta toiseen varasin huollon, kunnes viimein tammikuussa kerroin ihanalle ripsihuoltajalleni, jolla olen käynyt kaikki nämä vuodet, että pidän taukoa. Hän suhtautui ihanan ymmärtäväisesti ja lupasi olla käytettävissä, jos joskus haluan palata pidennyksiin.

Olen ollut tosi tyytyväinen molempiin päätöksiin. Pidän hiuksistani ja peilikuvastani päivä päivältä enemmän, koska päivä päivältä yhä enenevissä määrin sieltä katsoo se Anna, jonka tunnen ja joka haluan olla.

Toisaalta taas olen viime aikoina haaveillut kulmien microbladingista. Kulmista on tullut minulla paljon tärkeämpi osa ulkonäköä kuin ripsistä ja voi vitsi miten ihanaa olisi, jos ei tarvitsisi meikata kulmia joka päivä. Voi olla, että toteutan tämän haaveeni vielä ennen kesää. Katsotaan.

Nyt mä palaan perheeni seuraan. Tulin eilen tänne iskän luo landelle ja palataan kaupunkiin vasta huomenna äidin ruokapöydän kautta.

Nauttikaa ihanista pääsiäissäistä ja rentouttavaa viikonloppua!

xx,

Anna