Ei taas mennyt asioiden suunnittelu niin kuin Strömsössä. Mun oli tosiaan tarkoitus palauttaa viimeiset Uppsala-esseet 6.1., jolloin mulle olisi jäänyt kokonainen viikko aikaa lomailuun ja rentoiluun ennen yliopiston ja töiden jatkumista. Kuitenkin maanantaina 9.1. sain mailia mun proffalta, joka huomautti mun lähettäneen väärät vastaukset yhteen korjattuun esseeseen ja muistutti, että ko. esseen retake löytyy Studentportalenista. JAA ETTÄ RETAKE MIKÄ?
Kävi ilmi, että olin korjannut erästä esseetä melko lailla turhan takia. Ei siis muuta kuin uutta esseetä rustaamaan. Voin kertoa, että olin aika valmista kauraa kun torstai-iltana sain mokoman esseen valmiiksi. Onneksi arvosana tuli nopeasti ja vihdoin Uppsalan opintosuoritusotteessani lukee 30 noppaa suoritettuja opintoja. Enää täytyy hoitaa opintojen hyväksiluku ja sen jälkeen Uppsalan-vaihtoni onkin kokonaan taputeltu. Aika hullua, justhan mä vasta sinne lähdin.
Pari viimeistä viikkoa ovatkin olleet pientä härdelliä. Ylimääräisen esseen lisäksi tavaroiden purkaminen muuton jäljiltä on edelleen vähän kesken. Kotona on siistiä ja kodikasta, mutta varastossa lojuu edelleen pari laatikkoa astioita, ja aika monta kenkälaatikkoa. Vaatehuoneessa on tosi paljon tavaroita, joista nyt yritän hankkiutua eroon. En ole edes lukenut Kon Maria (kuulemma pitäisi, on ilmeisesti hauska ja ihan asiapitoinenkin), mutta täällä sitä vaan konmarinoidaan menemään intoa puhkuen. Mä olen laittanut "pois"-pinoon tavaroita, jotka eivät tunnu omilta tai "tuota iloa" kuten Kon Marissa käsittääkseni sanotaan. Tuntuu tosi puhdistavalta päästä kaikesta turhasta ja ylimääräisestä eroon. Vaatteiden kanssa pohdin edelleen, että jaksaisinko kirppistellä niitä vai vienkö suoraan esimerkiksi Forumin Seppälään, josta löytyy Seppälän ja myös kotimaisen Reccin yhteinen vaatekeräyspiste. Sinne saa viedä käytöstä poistuneita vaatteita, kenkiä ja laukkuja ja kaikki ne pyritään saamaan mahdollisimman hyvään uusiokäyttöön. Ihan mieletön idea!
Mulla alkoi eilen kandisemma ja eikä mua sinänsä jännitä saati ahdista itse kandin kirjoittaminen, etenkin kun ne ovat meillä tosi lyhyitä, maksipituus on kuulemma 20 sivua, mutta aiheen valintaa tuskailen. Menen ensi viikon loppupuolella juttelemaan mun kandiohjaajan kanssa ja tein itseni kanssa diilin, että siihen mennessä mulla on oltava yksi tai useampi mahdollinen aihe, joita voin ohjaajalleni esittää. Tämä taas tarkoittaa sitä, että on paneuduttava hommiin viikonlopun aikana.
Koko kevään jatkuvaa kandisemmaa lukuunottamatta mulla on tosi vähän varsinaisia luentokursseja. Joitain akvaario-/tiedekuntatenttejä pitäisi tenttiä ja parista kurssista keskustella luennoitsijoiden kanssa, jos haluan valmistua kandiksi tänä keväänä. Toi yliopiston Iso Pyörä 2017 on kyllä laittanut monta asiaa aika hyrskynmyrskyn. ....ja niin tuota joo, tajusin tässä, että eihän kovin moni ei-yliopistolainen välttämättä edes tiedä mikä homma toi Iso Pyörä on. Kyseessä on siis Helsingin yliopiston iso tutkintouudistus, joka astuu voimaan ensi syksynä, eli tänä vuonna yliopistoon hakevat ja sisäänpäässeet pääsevät ensimmäisinä kokemaan uudet kandi- ja maisteriohjelmat. Allekirjoittanut siinä joukossa, jos ja kun pääsen sisään hakemaani kirjallisuuden tutkimuksen maisteriohjelmaan. Sen haku ei tosin ole vielä edes alkanut, joten katsellaan sitä sitten myöhemmin.
Löysin vihdoin kalenterin itselleni ja taas kerran fb-kirppariryhmät pelastivat. Kiersin palttiarallaa kaikki mahdolliset keskustan ja eteläisen Helsingin paperikaupat, kävin Akateemisessa ja Suomalaisessa. Ihan yhtä tyhjän kanssa. Moni kalenteri oli liian isokokoinen, mutta ollakseni rehellinen, suurin osa oli vaan yksinkertaisesti liian rumia. Mä käytän kalenteriani niin paljon, että tylsä kalenteri ei vaan sovi. Eikä toivoakaan, että oppisin käyttämään puhelimen kalenteria, nope nope nope. Mä tykkään kun voin konkreettisesti selailla viikko kerrallaan, että mitä tuleman pitää.
Mua muuten nauratti, kun törmäsin kalenterinmetsästykseni aikana useamman kerran tähän uudehkoon "bullet journal" -trendiin, jossa siis askarrellaan itse eräänlainen päivyri, joka on sekoitus kalenteria, muistikirjaa ja päiväkirjaa ja jonka tarkoitus olisi saada elämä hallintaan. Luin myös tämän mainion Nyt-liitteen jutun samasta aiheesta.
Mähän olen siis ratsastanut trendien aallonharjalla ja bujoillut tietämättäni useamman vuoden. Tosin itsetehtyjä kalentereita en ole harrastanut. Laiska mikä laiska, mutta mulle itselle on helpointa kun kalenteri on jo valmiiksi nätti. Mutta siis mä juurikin teen muistiinpanoja kalenteriin, laadin listoja, isoja ja pieniä, ja siirrän asioita listasta toiseen, jos tarve vaatii. Aivan kuten bullet journalia ohjeistetaan käyttämään. Melkein nauroin ääneen, kun tajusin asian. Ai toiko on joku iso keksintö? Voi hyvänen aika. En mä ole ikinä kokenut tekeväni mitään ihmeellistä, mutta sen olen tiennyt, että onhan toi hirmuisen kätevää. Musta on ihanaa kun kaikki on yhdessä ja samassa paikassa, joskin pienen poikkeaman tähän tekee se, että harrastan listojen ja muistiinpanojen rustaamista myös puhelimeen muistioon. Ihan vaan koska kalenteri ei vaan aina ole mukana.
Upouuden ja ihanan kalenterin kera kelpaakin nyt laittaa arki järjestykseen. Yritän tsempata etenkin nukkumaanmenemisen ja ajoissa heräämisen kanssa. Yhdessä päivässä ehtii tekemään yllättävän paljon, kun vaan suunnittelee ja etenkin omalla kohdallani, kirjoittaa menonsa ylös etukäteen, olen tässä huomannut. Ja kas kummaa, yhtäkkiä sitä ehtiikin taas treenata, hoitaa asioita, nähdä ystäviä, opiskella ja blogata.
xx,
Anna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti