maanantai 19. joulukuuta 2016

Home sweet home


Pahoittelut totaalisesta katoamisesta täällä blogin puolella. Ja terveisiä äidin sohvan uumenista.

Mun ystävä oli kylässä mun viimeisenä Uppsala-viikonloppuna ja muu vapaa-aika menikin sitten viimeisten koulujuttujen pakertamiseen ja asioiden hoitamiseen. On ollut pyörän myymistä, huonetarkistuksen varaamista (tyyppi kävi kierroksella päivää ennen mun lähtöä ja läpi meni eli olin siivonnut tarpeeksi hyvin), viimeisen esseen palauttamista, sen sellaista.

Pääsin toisella yrittämällä sen hitsin saksan kielioppi-kokeen läpi ja vielä heittämällä! Ja viime keskiviikkona kun mulla oli viimeinen saksan tunti tästä toisen semesterin puhe- ja ääntämisosuudesta, aloin vähän vetistellä. Tykkäsin meidän puheosuuden opettajasta tosi paljon ja vaikka kirjoitinkin hänelle pienet terveiset palautelomakkeeseen, olo oli silti haikea.

Tiesin olleeni stressaantunut, mutta kun viime viikon tiistaina sen saksan kielioppi-kokeen jälkeen aloin tuntea orastavaa päänsärkyä ja Saharan kehittymistä kurkkuun ja kun seuraavana aamuna herätessäni olo oli kuin rekan alle jääneellä, ymmärsin vasta, miten todella stressaantunut sitä oikein olikaan. Heti kun stressin syyt katosivat, vastustuskyky sai vihdoin hengähtää ja tulin kipeäksi. Olo on edelleen tukkoinen, väsynyt ja köhäinen. Olen kuluneen viikon aikana myös aivastellut enemmän kuin koko vuonna yhteensä.

Flunssa siis jyllää edelleen.

Lensin lauantai-aamuna Helsinkiin. Matka-aamu oli sanalla sanoen katastrofaalinen: matkalaukussa oli ylipainoa melkein 10 kiloa. Ei muuta kuin laukku sivuun ja kuumeisesti pohtimaan, mitä ja miten mä sieltä mitään puran, etenkin kun käsimatkatavarani olivat jo valmiiksi ääriään myöten tukossa.

Päädyin ottamaan kainaloon kaksi vakuumipussia täynnä vaatteita. Onneksi olin Uppsalassa bussipysäkillä sattumalta törmännyt suomalaiseen tyttöön, joka oli tulossa mun kanssa samalla lennolla Suomeen. Tää enkelimäinen nuori nainen pelasti mun matkan, hän mm. auttoi mua selviämään tavaroiden sekasorrosta ja esti mua vajoamasta täyteen epätoivoon. Maailmassa on edelleen paljon hyvää, sen olen saanut huomata.

Poikaystävä oli kentällä vastassa ja molempien hymy ulottui korvasta korvaan. Myöhemmin iltapäivällä treffasin kahta rakasta ystävääni myöhäisen lounaan merkeissä ja illalla juhlittiin toisen pikkusiskon kaksvitosia. Olen myös ehtinyt käydä istumassa Tuomaan markkinoiden ihanassa joulukarusellissa, hihkua Biiffin tanssilattialla ja käydä ihastelemassa Kampin yläkerran Korttelia.

Tänään ajettiin Stadista äidin luo ja huomenna suunnataan kohti Pohjanmaata. Käydään moikkaamassa mummeja molempien siskojen kanssa ja joulu ollaan ja rauhoitutaan Saimaan rannalla faijan hoivissa. Pienimuotoista maakuntamatkailua siis tiedossa.

Mulla on luonnoksissa joitain postauksia Uppsalaan, siellä asumiseen ja opiskeluun liittyen, joten niistä lisää tuonnempana.

Kuluneiden päivien pääajatus on kuitenkin ollut tämä:

vitsi miten ihanaa on olla kotona taas.

xx,

Anna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti