lauantai 30. tammikuuta 2016

Kotona olemisen autuudesta


Kuluneet pari viikkoa ovat hujahtaneet ohi kuin vettä vaan. Olen ollut yliopiston jatkumisen jälkeen niin kiireinen, että yllätyin itsekin. Luennot, ainejärjestön kokoukset, sitsit, tentti jos toinenkin, tapaamiset ystävien kanssa, sisko(je)n majoittaminen, balettitunnit, duunit, poikaystävän kainalossa lojuminen.

Tänään on ensimmäinen hetki naismuistiin, jolloin ehdin istua kaikessa rauhassa kotona ilman, että on tarvetta lähteä mihinkään. Olen ollut viime päivinä hieman väsähtänyt. Osasyynä nuupahtaneisuudelleni on varmasti keskiviikkoinen Imagine Dragonsin keikka, jolla olimme siskojen kanssa ja sen jälkeiset, aamuun asti venähtäneet jatkot. Tiedän kuitenkin tarvinneeni jo jonkin aikaa tätä nimenomaista hetkeä: kun pääsen vihdoin kotiin ja tiedän, ettei mun välttämättä tarvitse liikahtaa yhtikäs mihinkään seuraavaan 12 tuntiin. Tällaista hetkeä ei ole vähään aikaan ollut.

Lienen sanonut tämän monesti aikaisemminkin, mutta tässä se taas tulee: olen vuosien saatossa muodostanut syvän kiintymyssuhteen tähän pieneen Punavuoren kotiini. Viihdyn kotona ja kutsun tänne mielelläni ystäviäni. Koti on mulle paikka, jossa voin rentoutua ja rauhoittua. Tää on mun oma kotipesäni ja turvapaikkani, täällä on hyvä ja lämmin olla.

Kun aikoinani etsin asuntoa Helsingistä, mulla ei ollut kuin kaksi kriteeriä: asunnon täytyi sijaita etelä-Helsingissä ja sen täytyi tuntua oikealta. Etelä-Helsingissä (vedin rajat Pitkäänsiltaan ja Etu-Töölöön), koska olin viimeiset kolme vuotta kulkenut päivittäin junalla lukioon ja asunnon etsimisen aloittaessani päätin, että asuntoni täytyy olla sellaisella paikalla, josta voin halutessani kävellä joka paikkaan. Kallioon en tahtonut, olin juuri viettänyt siellä kolme lukiovuotta enkä osannut tuolloin, enkä osaa tosin vieläkään kuvitella asuvani siellä, haha.

Jälkimmäinen kriteereistäni oli kuitenkin kaikkein tärkein. Asunnon piti tuntua omalta, halusin sen sellaisen "tämä se on, mun tuleva kotini" -fiiliksen. Kävin useammassa näytössä ja kieltäydyinkin parista asunnosta, koska ne eivät vain tuntuneet hyvältä. En halunnut asuntoa, johon astuessani ensimmäinen fiilikseni on "njaah".

Ja sitten, parin viikon etsimisen jälkeen, näin ilmoituksen nykyisestä asunnostani. En ollut koskaan kulkenut täälläpäin Punavuorta, tai Punavuoressa melkein ollenkaan ja muistan edelleen, kuinka hieman eksyneenä kävelin tänne. Asunto oli kalustamaton ja hieman pölyinen, koska taloyhtiön remontoinnit olivat loppusuoralla. Mutta minä tunsin sen: tämä se on. Tämän haluan, tämä mun on saatava.

Ja loppu onkin historiaa. Onneksi.

Toki mulla oli jonkin sortin budjettiraja ja minimineliömäärä ja muita järkeviä juttuja, joita jouduin asunnonmetsästyksessä miettimään. Mutta kuten monessa muussakin asiassa elämäni aikana, menin tässäkin sydän edellä ja järki perässä. Tähän mennessä se on kannattanut.

Ja uskokaa tai älkää, viisi vuotta sitten Helsingin vuokra-asuntojen hintataso, jopa täällä kantakaupungin huudeilla, oli aivan eri luokkaa kuin mitä se on näinä päivinä. Lisäksi olin kuten moni muukin parikymppinen ensimuuttaja: huonekaluja oli sieltä sun täältä, eikä mikään oikein sopinut yhteen. Asunnon sisustus kuvasti hyvin omistajaansa (tai no, vuokralaistaan): se etsi pitkään omaa suuntaansa ja haahuili vähän missä sattuu.

Mutta ehkä ne ovat tietynlaisia ikuisuusprojekteja molemmat: sekä kodin sisustaminen että oman itsen kasvu ja kehitys. Molemmissa muuttuminen on kuitenkin enemmän kuin okei.

xx,

Anna

2 kommenttia:

  1. Ihana teksti! :) itse en osaisi kuvitella asuvani eteläisessä Helsingissä, niin paljon pidän luonnosta ja rauhasta Itä-Helsingissä. Tämmöisenä maalta tulleena tallukkana junalla kouluun tuleminenkin on vielä aika eksoottista, vaikka jo 1,5 vuotta olen Helsingissä asunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mau! :) No mutta täähän on hyvä esimerkki siitä, miten toiselle sopii toinen juttu ja toiselle toinen. Myös moni mun kaveri ylistää esimerkiksi Pohjois-Helsingin vehreyttä ja rauhaa ja onhan siellä erilaista esimerkiksi mun kotikulmiin verrattuna.

      Poista