sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Sunnuntaihauskaa part. III


Koska Sheldon on ihana. Siis ihana. Yksi kaikkien aikojen lempihahmojani. Ja no hei fysiikka. C'mon, what can you say?



Koska musta tuntuu välillä, että mun elämästä puuttuu jotain kun en junnuna päässyt osallistumaan (ja pätemään, toim. huom.) tavauskilpailuissa vanhaan kunnon jenkkimalliin. Mä olin skidinä tosi hyvä koulussa ja diggasin kirjoittamisesta ja lukemisesta jo ihan taniaisesta lähtien. Tiesin myös olevani suhteellisen terävä pikku nappula, joten ai että millasta mannaa tollaset tavauskilpailut olisivat pienen Annan egolle olleet, haha. Aina jos jostain ilmestyi tosi vaikea sana, mä olin heti kertomassa miten se kirjoitetaan. Hurmaava pieni päällepäsmäri oon kyllä ollut, terkkuja vaan mun kanssa kasvaneille sisaruksille.



Tää on varmaan taas yksi osoitus mun maailman kehnoimmasta ja huonoimmasta huumorintajusta (lähipiiri tähän: NO AIJAA you don't say?!), mutta musta tää allaoleva kuva ja sen sisältämä läppä on kertaheitolla yksi maailman hauskimmista jutuista. Ja ihan hypoteettisesti kun puhutaan niin saattaisi olla, että ehkä mahdollisesti oon kertonut ton vitsin mun kavereille aika monta kertaa. Koska musta se on joka kerta yhtä huikee. Kaverit saattaa olla eri mieltä kuultuaan sen viidesti. Siis saattaa, onhan nää täysin hypoteettisia pohdintoja.



Taas yksi sunnuntai melkein takanapäin, vitsi kun viikot tuntuu jotenkin rientävän. Mä poistun tästä mutustamaan pizzaa ja lojumaan ystävän kanssa.

Rentoa iltaa tyypit!

xx,

Anna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti