Muikee maanantai

Holaa, oli ihan pakko tulla kertomaan, kuinka jättemegamycketbra maanantai mulla on ollut!

Ei oikeastaan mitään erikoista, vapaapäivän viettoa ja iisisti ottamista. Avoimen yliopiston tenttirupeama loppui viime keskiviikkona ja sen jälkeen painoinkin tukka putkellä neljä päivää duunia, kotona kävin lähinnä nukkumassa. Niinpä kun sunnuntai-iltana pääsin kahdeksan jälkeen kotiovesta sisään, näkyi peilissä yksi aika väsynyt, mutta hurjan tyytskäri mimmi. Vaikka duuniviikonloput on ajoittain vähän vaativia, meillä oli niin hyvä fiilis töissä! Vaikka oli koko ajan kiire, heitettiin kollegojen kanssa läppää ja naurettiin. Ja mä olin koko viikonlopun niin hyvällä tuulella!

Sunnuntai-iltana kikattelin yksikseni kotona omalle väsymykselleni. Mulla on tapana sammuttaa valot aina lähtiessäni huoneesta, koska musta on maailman turhinta energian tuhlausta pitää valoja päällä vessassa tai vaatehuoneessa, jos en niitä just silloin käytä. No yritin sitten keittiössä sammuttaa valon avoimesta jääkaapista. Hapuilin toisella kädellä muutamaan otteeseen jääkaapin sisälle ja kelasin että missäs hemmetissä se katkaisija nyt oikein on, kunnes tajusin, että mitäs jos vaikka vaan laittaisin sen oven kiinni. Heh. Taisi vähän väsyttää.

Aamulla heräsin pirteänä yhdeksän jälkeen, kun huoltomies tuli asentamaan taloyhtiön nettipiuhoja ja nyt netti taas pelittää. Sitten keitin kahvia, söin aamupalaa sohvalla ja datailin.

Iltapäivällä päätin lähteä uhmaamaan jäätävän näköistä loskasadetta ja kipaisin kirjastoon hakemaan pari luentokirjaa. Kirjastosta kipitin salille ja salilta kauppaan.

Ja mä tein kuulkaa oikein ruokaakin! Lohimedaljonki uunivuokaan, päälle Creme Bonjourin Tilli&Sitruuna-kastikeasiaa, kylkeen sekalainen seurakunta oliiviöljyllä valeltuja pilkottuja kasviksia ja juureksia ja koko homma uuniin noin 20 minuutin ajaksi. Mä käytin bataattia, punasipulia, purjoa, paprikaa ja porkkanaa. Mä en tosiaan tee kovin usein ruokaa kotona, vaikka pitäisi kyllä, etenkin kun se ruoka on kyllä lähes poikkeuksetta tosi hyvää (vaikka itse sanonkin).

Safkan jälkeen hilpaisin naapuriin parhaan ystäväni luo juomaan iltasumppia ja parantamaan maailmaa. Lojuttiin sohvalla toisiimme nojaten ja puhuttiin sekä syntyjä syviä että heitettiin maailman huonointa läppää. Jossain vaiheessa ystäväni ponkaisi ylös, avasi telkkarin ja eisssss---amperi, Ruotsin miljonääriäidithän ne siellä ruudussa olivat meitä ilahduttamassa! Toi sarja on meidän yhteistä "aivojen nollaus" -kamaa, on ne välillä vaan niin tajuttomia! Mutta me molemmat tykätään etenkin Mariasta ihan hurjasti. Se on niin aito ja sympaattinen kaikkine hupsutteluineen ja kuitenkin tosi ystävällisen ja mukavan oloinen.

Mä olinkin jo unohtanut, miten hyvältä maanantai-vapaa tuntuu, etenkin duuniviikonlopun jälkeen. Pa-ras-ta.

Ihanaa alkavaa viikkoa!

xx,

Anna