maanantai 9. helmikuuta 2015

Maanantaihauskaa


Näin Facebookissa linkatun hauskan oloisen nettitestin, jonka (tietenkin) päätin tehdä. Mä oon just niitä tyttöjä, jotka saattaa kuluttaa tunteja erilaisia nettitestejä tehden. Ajantappamista parhaimmillaan ja aivan mielettömän hupaisaa!

Tein siis tosiaan testin, jonka nimi kuului "Kuinka pitkään pysyt sinkkuna?" (Joo jep lololololol mutta en vaan voinut vastustaa).

Ja katsokaapa mitä sain vastaukseksi:



Sitä huutonaurun määrää.

SIIS. MITÄ. HEMMETTIÄ. NYT. TAAS?! 

Pilaileeko toi testi mun kustannuksella? Aloin ihan todella nauraa ääneen kun vastaus lävähti ruutuun ja kun naurusta ei tullut loppua, duunikaverikin tuli kysymään, mille oikein nauran. 

Olisi varmaan pitänyt valita "Mistä haaveilet?" -kyssärin kohdalla sokkotreffit/törmääminen unelmien kumppaniin uraan keskittyvän vastauksen sijaan..........

Mä en nyt oikein tiedä, miten tähän pitäisi suhtautua. Ehkä mä olen liian tyytyväinen tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni vaikka ei ole miestä tekemässä elämästä täydellistä ja minusta ehjää plus kokonaista, hahaha. 

Kun nauruni laantui ja rauhoituin vähän, aloin ajattelemaan asiaa. Tavallaan on kyllä vähän hurja ajatus, että vaikka toki kyseessä on vain leikkimielinen testi, sen mukaan ainoa tilanne, jolloin voit olla tyytyväinen elämääsi ja esimerkiksi valita mielummin etenemisen uralla kuin ne hemmetin sokkotreffit, on silloin kun seurustelet ja olet parisuhteessa. 

Mulle (lue: sinkulle) toi kuulostaa vaan ihan hippasen karulta. Ikään kuin mä eläisin jotenkin vajavaista tai "huonompaa" elämää, koska en seurustele. (Ja joo, kärjistän nyt vähän aika paljon, mutta you got the point.)

Toki mullakin, kuten varmasti meillä kaikilla joskus, on hetkeni, jolloin kaipaisin jotakuta vierelleni, mutta pääpiirteittäin mä olen kuitenkin onnellinen juuri näin. Tuskinpa mä rakastuisin yhtään sen nopeammin, jos itkisin joka päivä kuinka "mä oon niin yksin ja ei oo ketään ja ei mua kukaan rakasta ja nyyhnyyh", joten on paljon kivempi käyttää sama aika ja energia keskittyen elämässä oleviin hyviin asioihin. Mä uskon, että rakkaus ei tule väkisin hakemalla tai asiaa surkuttelemalla. Se tulee kun sen aika on, pitää vain olla avoin elämälle ja sen suomille mahdollisuuksille. Ei rakastuminen/rakkaus tee mun elämästä täydellistä, eikä minusta "ehjempää", hyvänen aika, enhän mä edes ole mitenkään "hajalla" tai "vaillinainen". Näen asian enemmänkin niin, että toisen puoliskon olisi tarkoitus täydentää sua, ei paikata tai korjata. 

Oh well. Tärkeintä on kuitenkin ehkä muistaa, että kyseessä on kuitenkin vain hupsu nettitesti, joka ei määrittele kenenkään elämää sen enempää kuin horoskoopitkaan. 

Ihanaa viikon alkua!

xx,

Anna

ps. ylläolevan testituloksen lisäksi olen tänään nauranut EVK-ryhmässä (naamakirjasta löytyvä Eläinvideokerho, VAHVA SUOSITUS! Paras ryhmä ikinä!) jaetuille eläin-memeille ja töissä heitetyille huonoille vitseille
 

2 kommenttia:

  1. Oon niin samaa mieltä sun kaa tos puolisojutus :) Ajattelin jopa tänää, et oon niin onnellinen sinkkuna, et onks täs jotain outoo. Kuuluisko mun kaivata parisuhdetta? Vaik tietysti välil tulee hetkii ettei haluis nukkuu yksin ym, ni silti täl hetkel mul on elämäs nii paljon suunnitelmia, etten edes tiiä, miten se toinen mahtuis tai sopeutuis mun elämään :D

    Tv. Niiskuneiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon sitä mieltä, että itse tietää parhaiten, mitä kaipaa tai ei kaipaa omaan elämäänsä. Toi parisuhteen "tarve" tulee tietenkin paljon niistä normeista, joista meidän yhteiskunta koostuu ja toki onhan se myös biologista, ihminen on kuitenkin laumaeläin ja jostain syvältä sisimmästä nousee se tarve jatkaa omaa perimää, mikä sitten näkyy haluna pariutua ja perustaa perhe.

      Mä elin monta vuotta sellaisessa mielentilassa, etten kaivannut enkä edes halunnut parisuhdetta, en edes vaikka siihen olisi ollut mahdollisuuksia, joten mun korviin toi sun "kuuluisko mun kaivata parisuhdetta?" ei kuulosta yhtään oudolta. Koska muistan miettineeni itse samaa, mutta todenneeni että höpönlöpö sitä mitään kuulu kaivata. Kyllä se fiilis sitoutumiseen tulee kun on itse kypsä sille ja niin kuin jo tohon postaukseenkin kirjoitin, itse koen, että parisuhdekin tulee kun on tullakseen.

      Ja toihan on ihan mieletöntä, että voit sanoa olevasi onnellinen yksin! Mä nimittäin uskon, että jos ei pysty olemaan yksin, ei pysty olemaan kenenkään muunkaan kanssa. Samalla tavalla kuin uskon myös, että pitää ensin osata rakastaa itseään, että voi rakastaa toista.

      Kiitos huipusta kommentistasi! :) Nauti elämästä, olit sitten sinkku tai suhteellinen!

      Poista