tiistai 25. helmikuuta 2014

Stereotypiat, suksikaa kuuseen


Mulle kävi tänään hauska sattumus töissä. Kassalle tuli kaksi ruotsalaista turkiksiin pukeutunutta, arvokkaan oloista vanhempaa rouvashenkilöä. Molemmat, tietenkin, puhuivat mulle pelkkää ruotsia. Mä ymmärrän ruotsia aika hyvin, mutta oma puhuminen on suunnilleen kolmevuotiaan tasoa, mikä harmittaa mua itseäni aika lailla, musta olisi nimittäin tosi hienoa osata puhua sujuvaa ruotsia. Näiden kahden rouvan kohdalla ensimmäinen ajatukseni oli, että kuinkakohan monta alentuvaa katsetta ja nenännyrpistystä ja paheksuvaa tuhahtelua saan osakseni, kun avaan suuni.

No, saimme hoidettua asioinnin kokonaan ruotsiksi (tässä kohtaa allekirjoittanut tanssi päänsisäistä macarenaa) ja tämän jälkeen jälkimmäinen rouva katsoi mua silmiin, hymyili ja sanoi, på svenska förstås, että mä puhun oikein hyvää ruotsia. En tietenkään puhu, mutta olin todella otettu tästä kauniista kohteliaisuudesta. Kenties rouva huomasi, että puutteellisista taidoistani huolimatta yritin parhaani. Kuitenkin kohteliaisuuttakin parempaa oli huomata, kuinka totaalisen väärässä olin itse stereotypiaoletuksineni ollut. Mä en yleensä tykkää olla väärässä, mutta tässä tapauksessa oli suorastaan ihanaa tajuta olevansa väärässä!

Positiiviset yllätykset on niitä parhaita.

Mulla on muutenkin ollut tänään mielettömän hyvä päivä. Menin aamuvuoroon ja aamupäivällä kesken tuikitavallisen työpäivän (ennen yllämainittua ruotsi-episodia), mut valtasi aivan käsittämätön onnen tunne. En tiedä mistä se tuli: en ollut saanut satasen tippiä tai löytänyt upouutta Chanelin laukkua kadulta matkalla töihin. Mä olin kuitenkin niin valtavan onnellinen, että melkein teki mieli vähän niiskuttaa. Sydän oli niin täynnä onnea ja iloa, että ihan pakahduin. Vaikka toisaalta, onhan mulla paljon syitä olla onnellinen. Mulla on kiva duunipaikka, hauskat kollegat, kaunis koti, ympärilläni ihana Helsinki ja mikä tärkeintä, rinnalla maailman upeimmat ystävät ja perhe. Ei sitä vaan voinut olla kelaamatta, että kyllä mä olisin voinut saada elämältä niin paljon kehnommatkin kortit.


Ja kun kolmen jälkeen pääsin töistä, ulkona paistoi vielä aurinkokin.

xx,

Anna

ps. kuva weheartit.com

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti