Sunnuntai, mikä ihana tekosyy tehdä ei-yhtikäs-mitään

Terveisiä sängyn uumenista. Kello tikuttaa neljää iltapäivällä ja mä olen hädin tuskin noussut ylös. I-ha-naa. Ja mikä parasta, viime yönä nukuin niin syvää ja keskeyttämätöntä ja palauttavaa lapsen unta, etten muista milloin viimeksi olisin herännyt niin raukeana kuin tänä aamuna.

Käytiin eilen AH:n kanssa yhden vintage-vaatekaupan kolmevuotissynttäreillä ("Taasko jotain sun hipsterijuttuja?" oli vaimokkeen eka kommentti kun kerroin kekkereistä. Lol.). Kyseisissä synttärikemuissa vieraille tarjottiin naposteltavien lisäksi mahdollisuutta piirtää terveisensä liikkeen kattoon uv-kynällä. Me (ja about kaikki muutkin vieraat) innostuttiin tästä tietenkin kovasti ja toki uv-valojen kanssa piti pelleillä muutenkin.

Ylläolevassa kuvassa allekirjoittaneen hehkeä hammasrivistö, alapuolella taas ei-mun-kirjoittamat sydänterveiset, joihin sain ystävältäni mulle hyvin sopivan tulkinnan "Toihan on niinku Anna sydän Justin Timberlake".

Annoin tulkinnalle pisteiksi 5/5.

Itse pirskeet olivat mukavat ja putiikin omistaja ja kemujen isäntä mitä sydämellisin ja ystävällisin mieshenkilö. Näitä lisää!

Oltiin itseasiassa vähän kelailtu, että jatkettaisiin synttäreiltä syvälle Helsingin yöhön. Mutta vielä mitä. Päästiin Kamppiin, käytiin yhteistuumin nauttimassa erään amerikkalaisen pikaruokaketjun aikaansaannoksia ja sitten iski väsymys. Hypättiin bussiin juuri ennen kuin mun lippuni umpeutui (latasin Kaisaniemen metriksellä markakorttiani, jolloin metron portaita ylöspäin tullut, minulle täysin tuntematon mieshenkilö koputti mua olkapäähän ja tarjosi kertalippuaan "Tää on vielä voimassa, ota sä tää." ja totta tosiaan. Lippu oli vielä melkein 50 minuuttia voimassa. Kyseinen herrasmies piristi iltaani suunnattomasti, enkä voinut kuin hymyillä ja lausua vilpittömän kiitoksen.)

Kun päästiin kotiin, katsahdettiin toisiamme ja päätös oli sinetöity. Mä käväisin kotona vaihtamassa kotivaatteet päälle ja suuntasin kohti AH:n lukaalia. Siellä me lojuttiin, minä sohvalla, AH sängyllä, kissat missä milloinkin ja telkkari päällä, vaikka ei me sitä katsottu kuin ehkä toisella silmällä. Parannettiin maailmaa ja pohdittiin sinkkuutta ja parisuhteita ja välillä kikatettiin kissakaksikon tekemisille.

Puolen yön jälkeen alettiin molemmat torkahdella, joten mä katsoin parhaaksi kuiskuttaa AH:lle ja kissoille hyvät yöt, sammuttaa valot ja hiipiä kotiin. Nukuin melkein kellon ympäri ja vanha klassinen "My home is where my heart bed is" ei voisi pitää enemmän paikkaansa.

Perjantaina juoksinkin sitten ympäri Helsingin iltakohteita eilisenkin puolesta. Käytiin yhden frendin kanssa Puttesissa lasillisilla ja Tavastialla yhdellä keikalla. Perjantai-ilta oli ihmeitä täynnä, kyseinen frendi nimittäin sai mut ylipuhuttua lähtemään kanssaan Kallioon. Mä en edes muista koska olisin viimeksi käynyt baarissa keskustan ulkopuolella (Pitkänsillan pohjoispuolta ei vaan mitenkään voi laskea keskustaksi) ja vaikka suosinkin keskustan anniskeluravintoloita ylitse muiden niiden läheisyyden ja kotiin pääsemisen helppouden takia, olin oikeastaan lopulta aika innostunut meidän Kallio-plääneistä. Kalliolla on kuitenkin aina erityinen paikka mun sydämessäni, kiitos siellä vietettyjen lukioaikojen. Olin myös erittäin hämmentynyt ja positiivisesti yllättynyt siitä, että metrot kulkivat vielä pitkään puolen yön jälkeen, se oli mulle jotain ihan uutta. Hyvä HSL! (Voisko joku nyt kertoa, että tää ei oo mikää uusi juttu, vaan täyttä totta since jotain 2011. Se ois musta jotenkin hauskaa ja kuvastaisi hyvin sitä, kuinka perillä oon joistain asioista.)

Resepti onnistuneeseen Kallio-iltaan sisälsi muun muassa seuraavia asioita:

*Siltanen
*monta jallu-ginger ale -drinkkiä (kts. kuva)
*hyvää musaa
*hauskat DJ:t
*kikatusta (koska minivinyylilevyt oli musta tosi söpöjä)
*vakavaa (....) keskustelua teemabileistä
*meno sekä mieliala: excellent
*aikomus käydä tsekkaamassa Kaiku
*"Tää on Justin Timberlake, ei mennäkään vielä!!" -yours truly
*kadehdittavia (....) tanssimuuveja
*no lopulta se Kaiku
*elektrobileet
*puolikas vodka-shotti (jonka liitän lähiaikoina julkaistavaan teokseeni "Aina hyvä idea eli kuinka luopua turhasta järjen käytöstä")
.
.
*loputonta kreisibailausta
.
.
*tunteja myöhemmin yöbussi
*oma hima, paras hima

Seuraavana aamuna käytiin tyttöjen kanssa brunssilla Ekbergillä. Kahvi maistui enemmän kuin ruoka, mistä lie johtui. Good ol' Kallio, sinä se et vaan petä.

Ja aijai, entiseltä duunikaverilta, nykyiseltä hyvältä ystävältäni tuli juuri viesti, jossa hän kutsui minut banana breadin maistamistilaisuuteen myöhemmin illalla. Kylläpäs mua nyt hemmotellaan.

Suunnitelmatonta ja oman fiiliksen seuraamisen täyteistä viikon viimeistä päivää itse kullekin!

xx,

Anna