perjantai 27. syyskuuta 2013

Käsittämättömiä asioita



Käsittämätöntä, että on jo perjantai. Musta tuntuu, että justhan viikko vasta alkoi. Mihin nää päivät oikein juoksee?

Mä oon ollut täällä jo neljä viikkoa. Sekin tuntuu käsittämättömältä.

Käsittämätöntä on myös se, että PMMP:n viimeiseen keikkaan on tasan kuukausi. Tämä tuli mieleen siitä, kun kuuntelin Matkalaulu II -biisin tänään. Mä oon menossa tolle keikalle rakkaan AH:n kanssa, meillä kävi ihan mieletön mäihä että ko. keikka osui just sille viikonlopulle, jolloin mä olen pikavisiitillä Helsingissä.

Mä ostin eilen valkoiset lyhytvartiset Converset. Se on sikäli käsittämätöntä, koska vielä kaksi vuotta sitten mä kirjoitin "jos ikinä alan haaveilla omista Consseista, mut pitää viedä hoitoon". Harvoin sitä tulee ajateltua, miten paljon (tai vähän) sitä onkaan muuttunut. Ja vielä harvemmin tulee mietittyä, onko muutoksen suunta hyvä vai ei. Mä oon kuitenkin edelleen se sama baltsuja ja korkkareita syvästi rakastava tyttö. Ja mitäs mun ei annettu ottaa tänne enempää kenkiä mukaan (haha).

Mulla oli myös käsittämättömän (onko tolle olemassa synonyymeja?) hyvä tuuri kun löysin pitkän metsästyksen jälkeen ne kauniin vaaleansiniset, punaisella sydämellä varustetut Vivienne Westwood for Melissa -korkkarit. Oikeassa koossa ja melkein puoleen hintaan. Käsittämättömän tyhmähän sitä olisi pitänyt olla, jos olisin jättänyt ne kauppaan. Nyt olen siis kaukana käytännöllisyydestä olevien kenkien kertakaikkisen onnellinen omistaja. Näytin kenkiä muun muassa faijalle Skypessä ja se vaan nauroi ja pudisteli päätään. "Melkoiset sydämet! Odota mä kirjoitan sen merkin ylös, jos avovaimo tietää sen."

Olen huomannut olevani käsittämättömän herkkä, mitä tulee suhtautumiseeni joihinkin ihmisiin. Herkkä tai hölmö. Tai molempia. Mutta sallittakoon se mulle, ihmisiähän tässä vaan ollaan. Inhimillisiä olentoja, joiden sydän tuntee ajoittain myös hölmöjä asioita. Jotkut harvemmin, jotkut jatkuvasti ehkä vähän muita useammin.

Täällä on paistanut aurinko melkein koko viikon ja mä tarkenin tänään ulkona shortseissa. Siis c'mon, nyt on kuitenkin syyskuun loppu! Shortseissa! Käsittämätöntä. Lisäksi mä tuun tosta auringonpaisteesta niin iloiseksi, ettei siinäkään ole oikeastaan järkeä juuri lainkaan.

Onneksi elämässä ei aina tarvitse olla järkeä. Muuten voisi olla aika tylsää.

xx,

Anna

ps. käsittämätöntä on myös se, että käytin kyseistä sanaa tässä entryssä kokonaiset 10 kertaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti