Joulu tosiaan oli ja meni. Ja ihana joulu olikin. Mullahan ei siis ollut "lomaa" kuin neljä päivää, mutta se ei haitannut menoa yhtään. Olin kotikotona äidin ja sisarusten kanssa ja me vaan oltiin, syötiin, lojuttiin, naurettiin ja syötiin vähän lisää. Pienin pikkusiskokin on tosiaan käymässä Suomessa, joten oltiin koko sisarusparvi pitkästä aikaa kasassa. Lisäksi joulupäivänä me tehtiin pikavisiitti Pohjanmaalle sukulaisten luo. Nähtiin isovanhemmat ja serkut ja mun kummit.
Good times.
Oon selvästi ollut kauheen kiltti.
Viinilaseja, kaulahuivi, jäätävä määrä suklaata, juustokupu, hampaidenvalkaisuliuskat (toivoin noita tuliaiksiksi mutta isi väitti ettei niitä löytynyt ja mitä kuoriutuikaan paketista? mä en kestä miten ovela se on), keittokirja + kaulin -setti (tää aiheutti hysteerisen naurukohtauksen muissa perheenjäsenissä) ja hiukan rahaa.
Kuva tavallaan huijaa vähän, hiusjutut ja Marcin lompakko on nimittäin lahjoja multa mulle. Toi pinkki puteli on jotain Tigin (mulle uutta) voluumishampoota, Epic Volumea. Lisäksi paketista löytyy kaksi purkkia mun Redkenin luottoshampoota (terkut vaan Suomen 26e hinnalle tv. jenkit ja 13dollarin pullot) ja tietysti vanhaa kunnon Masterpiecea.
Tota Marc by Marc Jacobsin lompakkoa rakastan yli kaiken. Se on kaunis ja nahka pehmeää ja se on ISO. Se on yksinkertaisen tyylikäs ja ajattoman kaunis. Me superloves.
Superlovetan myös pikkusisaruksilta saatua joululahjaa, jota en osannut odottaa villeimmissä unelmissanikaan ja joka nosti onnenkyyneleet mun silmiin. Kyseinen joululahja on kuvassa näkyvä kirjekuori. Tarkemmin ottaen sen sisältä löytyvä
ILMOITUS AJANVARAUKSESTA TATUOINTIIN!!!
Sitä yllätyksen ja liikutuksen (ja kyyneleiden) määrää, kun mä avasin ton kirjekuoren.
Oon haaveillut tatuoinnista jo useamman vuoden. Paikka ja kuvakin ovat olleet jo pitkään mielessä, mutta jotenkin en vain oo saanut aikaiseksi mennä ja ottaa sitä. Ehkä mua on mietityttänyt, että osaanko "sitoutua" siihen. Lisäksi oon välillä ihan järkyttävän aikaansaamaton (tunnetaan myös terminä laiska).
Ja nyt. Nyt vihdoin mä saan ihkaensimmäisen tatuointini. Eikä tarvitse odottaa edes pitkään, koska mulle varattu aika on kahden viikon päästä.
Mä en malta odottaa. Oon niin innoissani vaikka samaan aikaan mua jännittää ihan kamalasti.
Mutta joulun jälkeen oon kuitenkin lähes päivittäin pysähtynyt fiilailemaan mun tulevan tatuointini paikkaa. Peilaillut sitä ja todennut, että se on vaan niin mua kuin mikään voi olla. Ja jo pelkkä sen ajattelu tekee mut onnelliseksi ja jos jokin tekee onnelliseksi, se kannattaa hankkia.
Sitäpaitsi mä oon jahkaillut sen kanssa vaikka kuinka kauan. Ja se on/tulee olemaan kaunis, olin mä sitten 22 tai 72, sen mä tiedän. Eli mitä mä enää odotan?
Nyt mä suuntaan ulos koska mun lempparipojat (since lukion eka and still going strong) tulee hakemaan mua, me nimittäin lähdetään Lahteen! Toinen niistä, L muuttaa kaupungin sisällä asunnosta toiseen (tää on ainakin mun mielikuva) ja me ollaan A:n kanssa lupauduttu muuttoavuksi. Ei olla hengattu kolmistaan pitkään aikaan! Jee!
Paljon sydämmmiä.
Tää lähtee nyt muuttamaan (enkä oo käynyt Lahdessa kuin ehkä kaksi kertaa, joten vallan jännittävää siis tämä lähes uuden kaupungin valloittaminenkin).
Nauttikaa välipäivistä ja vapaista ja valosta (ulkona ei oo pilvistä!!) ja läheisistänne.
Niin mäkin aion tehdä.
Halein,
Anna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti