well hello yllätysviesti

Siis ihan oikeesti.

Tiiättekö sen tunteen kun saa odottamattoman viestin joltain ehkä ihan pikkiriikkisen erityisen tuntuiselta tyypiltä ja sitten tulee kauheet paineet miettiä, mitä ihmettä siihen vastais?

Mä kulutin äsken 20 minuuttia kirjoittaen yhden lauseen pituista vastausta erääseen viestiin. Mietin sanamuotoja, sanavalintoja ja hitsi soikoon, jopa sanajärjestystä! Vastaus ei saanut olla torjuva, muttei liian tyrkkykään. Positiivisen oloinen, muttei itsestäänselvä.

Tää on kuulkaa sitä todellista ydinfysiikkaa, ei ne missään Cernissä tiedä mistään mitään.

Yritin aluksi mennä sellasella "mä kirjotan mitä ekana tulee mieleen, se toimii aina" -flowlla, mutta se osottautu huonoksi ideaksi. Mulle tuli nimittäin ekaksi mieleen lähinnä lauseet "mitä hemmettiä täällä tapahtuu?!" ja "mut mä olin ihan varma, ettei siitä kuulu enää koskaan yhtään mitään". Meen aina tollasissa yllätysviesti-tilanteissa ihan paniikkiin, joten ennen kuin edes harkitsin sille yhdelle vastaamista, laitoin sos-viestiä tytöille. Sellasta perus "WTF LOL ÄKSDEE APUA se yks laitto viestiä", mutta vähän pidemmällä kaavalla.

Että sellanen kypsä ja aikuismainen Anna 22 vuotta.

Ton lisäksi oon tänään levännyt, pyörähtänyt töissä kun piti viedä jotain papereita ja ostanut rei'ittimen, koska päätin vihdoin ja viimein laittaa mun paperiasiat järjestykseen. Yritys hyvä kymmenen, etenkin kun huomasin vasta kotona, että olisin näköjään tarvinnut myös nitojaa. Tässä vaiheessa olin tietenkin ehtinyt levittää kaikki mun paperit tohon lattialle. Rei'itin parit paperit ja järjestin ne tohon mun kansioon, jonka jälkeen kasasin loput pinoon tohon sohvan viereen odottamaan huomista ja sitä, että käyn ostamassa myös nitojan.

Ainakin puoli tuntia kestäneen, todella vaativan urakan jälkeen palkitsin itseni jäätelöllä, värityskirjalla ja kahvilla.

Tuun aina iloseksi kun katon tätä. 

Jäätelön ehdin jo syödä, siksi siitä ei ole kuvia.

Ainiin, lisäksi mua huijattiin tänään. Lehtimyyjä soitti ja minuuttia myöhemmin tajusin tilanneeni vahingossa viikonloppu-Hesarin. Hups. Eikä se myyjä edes kuulostanut mitenkään superinnostuneelta. Laitan tän mun kipeilyn piikkiin. Se olisi samantien voinut ehdottaa kestotilausta Savon Sanomille tai käskeä mua tilaamaan kymmenosaisen "Näin opettelet puhumaan sujuvaa namibiaa" -kirjasarjan ja aivan varmasti olisin näissä kipeyshöyryissä tilannut.

Eli ehkä mä oon nyt vaan onnellinen, että se soitti pelkästä Hesarin tilauksesta.

Lisäksi nyt voin taas luokitella itseni joukkoon nimeltä "vakavasti otettavat, katu-uskottavat ja fiksut ihmiset".

Tai sitten en. Ellei vakavasti otettavat, katu-uskottavat, fiksut ihmisetkin saa suunnattomasti nautintoa siitä kun ne kuluttaa kaksi tuntia muotiaiheisen värityskirjan parissa.

Kun olin viisi, väritin Disney-prinsessavärityskirjoja.
Nyt kun oon 22, väritän värityskirjaa, jonka
sivuilta löytyy timanttisormuksia ja
Marc Jacobsin kenkiä.

APUA. Nyt T sanoi, että mun vastaus oli "aika karu". Voi ei voi ei voi ei.

Nyt se ehdottaa, että laittaisin sata ";)" sen viestin perään. En tiiä pitäiskö itkee vai nauraa.

Okei, pikaisen viestittelyn jälkeen tultiin siihen lopputulokseen, ettei mun vastaus ollutkaan niin karu kuin se oli aluksi luullut ja että oikeastaan se oli loppujen lopuksi aika hyvä.

Huh. Nyt voin taas hengittää rauhassa ja jatkaa värittämistä.

Bisous bisous,

Anna

ps. taistelussa minä + tulitikut vs. tulitikkuaskien sytytyskaistat, mä oon tappiolla 4-0. Mutta noissa sytytyskaistoissa (onks niillä joku oikee nimi?) on pakko olla jotain vikaa. Mulla on kolme tulitikkuaskia (that is: kuusi ns. sytytyskaistaa), enkä oo saanut yhtäkään noista neljästä tulitikusta syttymään vaikka kuinka yritän. No en oiskaan halunnu sytyttää mitään kynttilöitä, lamput onkin paljon kivempia.