keskiviikko 10. lokakuuta 2012

finally you're mine

Tänään kävin sen vihdoin ostamassa.

Asian, josta olen haaveillut niin kauan, että mun ystävätkin ovat jo parahdelleet "ihan totta Anna, sä oot puhunut siitä yli vuoden, mene ja osta se!"

Ja mikäkö "se" on?







Mulberryn klassinen villahuivi tietenkin.

Se on kaunis. Niin äärettömän kaunis. Ja niin pehmeä, että jos mä saisin valita, mä asuisin sellaisen pehmeyden keskellä. Mutta koska se ei (ainakaan toistaiseksi) ole mahdollista, kaulan ympärille kiedottavalla huivilla on hyvä aloittaa. Ja tiedoksi saatettakoon, että tässä tapauksessa ääretön pehmeys tarkoittaa 90% merinovillaa ja 10% puhdasta cashmerea.

Sanoinko mä jo että mun uusi vauvani on pehmeä?


 



Ja mä olen niin onnellinen, voi niin onnellinen. Näinä hetkinä materialisti-Anna hymyilee ihan riemuidioottina ja haluaisi vaan jatkuvasti käydä silittelemässä uutta hankintaansa eteisen naulakossa.



Tältä näyttää onnellinen riemuidiootti.


Mulla oli tosiaan tänään vapaapäivä, joka alkoi myöhään heräämisellä, venähtäneellä aamukahvilla ja pienellä siivouksella. Koska kerrankin mulla oli oikeasti aikaa, mä kulutin todella kauan mm. meikkaamiseen ja nautin siitä toden teolla. 

Keskustassa käväisin hoitamassa muutamia (mahdollisesti) uusia duunikuvioita, mutta en pukahda niistä vielä mitään, etten jinxaa niitä. Sen jälkeen oli aika suunnata Fabianinkadulle Mulberryn putiikkiin. Nyt loppui pohtiminen ja odottaminen.

Munhan oli siis alunperin tarkoitus käydä ostamassa brittimerkin huiveista se klassisin, vihreä-puna-rusehtava-ruuturaitahuivi. Mutta kuinkas sitten kävikään. 

Astuin sisään liikkeeseen ja pyysin saada nähdä tarjolla olevat villahuivit. Ja siinä se oli, se Mulberryn perusvillahuivi. Mutta mitä mä näinkään sen vieressä? Huivin täynnä ruskean ja beigen eri sävyjä. Värit keskenään niin harmonisessa ja kauniissa liitossa, että menin ihan sanattomaksi. 

Otin molemmat huivit mallailuun ja noin minuutin jälkeen tajusin, että ei hemmetti, en mä pysty päättämään. Olin tullut ostamaan sen klassisen huivin, mä olin jo etukäteen päättänyt poistua liikkeestä sen kanssa. Mutta se toinen huivi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan niin äärettömän, vastustamattoman kaunis. Huokaus. 

Myyjä kertoi sen olevan kausisävy, kuvioinniltaan sama kuin klassinen, mutta sävyt vain tätä mallia varten kehitetty. 

Tässä vaiheessa mun oli pakko soittaa Sofialle. Pikaisen "apua oon nyt täällä mutta löytyikin uusi sävy ja mä en osaa päättää, mitä mä teen?!" -puhelun jälkeen nappasin Sofialle alla olevan kuvan huiveista ja sain vastaukseksi "KAUSIVÄRI! SE ON IHANA, ota se!!!!" -viestin. 



Epäröin silti. Luultavasti vain, koska en ollut valmistautunut ollenkaan siihen, että tolle klassikko-sävylle löytyisi noin varteenotettava kilpailija. Mä mallasin tota kausisävyä mustan ja ruskean ja tummansinisen kanssa, toisin sanoen pohdin, sopiiko se mun vaatekaapista löytyvien takkien kanssa. 

Siellä ollaan varmaan tosi yllättyneitä, kun kerron, että no sopihan se. 

Viisi minuuttia myöhemmin poistuin liikkeestä harmaaseen paperikassiin ja silkkipaperiin käärityn huivini kanssa. 



Kuten (peili)kuvasta näkyy, poikkesin myös Hullareilla. Ja nimenomaan poikkesin, Hullari-visiiteistä kun on nautinto kaukana. Stockmann on mitä ihanin ostospaikka 355 päivänä vuodessa. Ne loput kymmenen Hullua Päivää on ihan kauheita.

Käväisin tosiaan urheiluosastolla hakemassa aluskerraston odottelemaan kylmempiä juoksuilmoja ja tekniikkavempainosastolta hain muutaman leffalöydön (Piiat, Kuninkaan Puhe ja The Girl With The Dragon Tattoo tekivät löytymisellään mut hyvin iloiseksi, eipä ollut ihan turha reissu). 

Loppuillasta kävin hakemassa T:n töistä ja se huomasi tietysti heti mun uuden huivin (olin ehkä saattanut ohimennen mainita siitä jo aikaisemmin..). Mun teki koko sen kävelymatkan ajan vaan huutaa kaikille vastaantulijoille että, "näättekö te mitä mulla on kaulassa? Eikö ookin kaunis?" mutta tyydyin vain hehkuttamaan upouuden perheenjäsenen ihanuutta T:lle. Ja puhelimessa äidille. Ja äidin jälkeen E:lle. 

Ja nyt mä fiilistelen sitä ihan vaan itsekseni.

Tyytskäri huokaus.

Hauska yksityiskohta paperikassin pohjalla. Laittoi hymyilyttämään.

Bisous bisous (tai "Kisses", niin kuin Englannissa sanottaisiin),

Anna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti