sunnuntai 30. syyskuuta 2012

tämä postaus kertoo mm. ripsistä, nauramisesta ja väsyneistä jaloista

Aurinkoista sunnuntaita!

Allekirjoittanut kipeilee tällä hetkellä (kroppa sitten meni ja sanoi itsensä irti tästä töihin-kotiin nukkumaan-töihin -ruljanssista) joten ajatukset ja teksti hyppii mahdollisesti vähän minne sattuu.

Mulla on nyt kohta kaksi viikkoa siitä kun otin ripsienpidennykset pois ja mä en kestä enää. Mua nimittäin ketuttaa aivan suunnattomasti ripsivärin laittaminen joka ikinen päivä. Se varisee silmien alle eikä ripset pysy kunnolla taivutettuina. (Se, että käytän vesiliukoista, puolitoista vuotta vanhaa ripsaria joka mulla oli jo ennen ripsipidennyksiä, ei tietenkään liity mitenkään asiaan.)

En vaan millään jaksaisi ostaa uutta ripsaria, koska sen ostaminenkin on aina oma lukunsa. Mä oon sellainen, että haluaisin aina testata tuotteen ennen ostamista, koska sitten jos se ei sovikaan mulle, oon tuhlannut rahaa ihan turhaan hommaan. Ripsari-testereiden kanssa kun pitää tietysti muistaa noi silmätulehdusriskit. Mutta ehkä mä oon huomenna reipas ja haen jonkun vedenkestävän mascaran.

Ajattelin tosin siis laittaa ripset takaisin. Mä oon niin laiska meikkaaja, etenkin mitä tulee silmämeikkiin, että ne vaan pelastaa mun aamun joka päivä. Laitoin just viestiä mun ripsihoitajalle ja kysyin, kuinka pitkä tän tauon kannattaisi olla. Se ei tiedä tästä tauosta, koska päätin ihan extempore vaan ottaa ripset pois. Vanulappuun öljyä ja hyvin lähti (eipä niitä sillon ollutkaan ku ehkä se 10 per silmä jäljellä). Mullahan oli ripset tosiaan about samassa kuosissa kuin ennen pidennyksiä, vaikka irtokarvoja pidin silmissä sen rapiat puolitoista vuotta putkeen. Mutta eipä näkynyt eikä tuntunut missään, onneksi.

Enää puolitoista kuukautta Jenkkeihin, puolikkaan perheen tapaamiseen ja kaikkiin niihin ostoksiin (UGGit, UGGit, UGGit.....). Just tänään faijan kanssa suunniteltiin, että käydään jonkun outlet-reissun yhteydessä myös lähellä olevassa huvipuistossa, jossa on noin miljoonayksi vuoristorataa. Awesome!! Oon tosta melkein yhtä innoissani ku niistä kaikista outlet-myymälöistä. Tulejo marraskuu (toim. huom. Harry Potterin kutsuloitsun käyttö)

Eilen kävin apteekkireissulla moikkaamassa Helsinkiin saapunutta äitiä ja pyörähdettiin pikaisesti Sokoksella. Tsiisus sitä ihmismäärää. Huomasin että niillä oli tarjouksessa Clarinsin kasvovesi jättikoossa (oon kokeillut AH:n omaa ja toi on ehkä parasta ikinä!), joten ostin sen ja kalanmaksaöljytabletteja. Muuhun ei olisi energiat edes riittäneet. Kävin siis tosiaan vaan steissillä, Yliopiston Apteekissa ja tein viiden minuutin pyörähdyksen 3+1 -päivillä ja kun pääsin kotiin, olin ihan kuollut. Ehkä tää parin päivän lepo tekee ihan hyvää.

Vilkaisin Sokoksella ohimennen peiliin ja totesin ääneen, kuinka kauhealta mä näytin (näky vastasi suunnilleen kuolleista noussutta zombia). Äiti siihen: "Et sä kauhealta näytä, vähän kalpealta vaan. Muuten oot musta oikein söpön näkönen."

Ainoastaan äiti voi sanoa noin. Mä en nimittäin ollut söpöä nähnytkään.

Pikaisen keskustavisiitin jälkeen nukuin päikkärit ja muistin, että olin lupautunut drinksuilemaan tyttöjen kanssa. Tiedän, että tytöt olisivat antaneet mun jäädä kotiin, mutta halusin kovasti nähdä mun neitejä, joten ryhdistäydyin ja lähdin (superhitaalla vauhdilla) kohti Kamppia, josta me mentiin istumaan Kiilaan. Ja oli niin kivaa, naurettiin ja jaettiin kaikkia hulluja (mies)tarinoita. Kiila on mahtava paikka, siellä on kiva tunnelma ja pystyy juttelemaan. Ja mestan barista tekee mahtavan makuisia drinkkejä, mojitoissa ja daiquireissa ei ainakaan mulla ole valittamista! Vaikka ilta venyikin vähän pitkäksi, noiden tyttöjen seura paransi mua aivan varmasti.

Ja en oo taas hetkeen nauranut niin paljon kuin a) eilen illalla kun otettiin Photo Booth -kuvia T:n kanssa ja b) äsken, kun selasin noi kyseiset kuvat läpi. Siis ai että mitä helmiä siellä onkaan! Kauheimmat kauneimmat otokset säästän ehkä vaan mun ja T:n silmille nähtäviksi, mutta anyways, aina välillä on vaan maailman parasta muistaa toi Photo Boothin olemassaolo. Ei pääse toi henkinen ikä vahingossakaan nousemaan kun sen kanssa pelleilee.

"Aikuismainen taide-kuva". Tää on ehkä järkevin joka mun koneelta 
eilisen jäljiltä löyty. Loput on sellasia naamanvääntely-tehostekuvia, 
että oksat pois.

Mun tekisi kauheesti mieli käydä kävelemässä, koska ulkona on niiiiiin kiva ilma, mutta mun jalat tuntuis olevan eri mieltä. Raahauduin aiemmin tänään lähikauppaan hakemaan maitoa ja ne huusi väsymyksestä jo sen jälkeen, joten en tiiä kuinka onnellisia ne olisi mun kävelylenkistä. Alan epäilemään, että kaikki tää kipeys ja väsymys on valunut mun jalkoihin, mikä on aika jännittävää. Ne kun on jo useamman päivän ajan tuntunut painavan sen 20 kiloa/jalka.

Ehkä teen kompromissin ja kävelen tohon Roban Makuuniin hakemaan karkkia. Saan ulkoilmaa, mutta matka on lyhyt. Ja karkithan tunnetusti parantaa.

Esittelin myös eilen mun öö kynsilakkaa? Terkkuja tolle
 kalpeanaamaiselle kauriille ajovaloissa. Ja samaten tolle 

ohi vilahtavalle haamulle(?). 

Nyt meen jatkamaan tätä lojumista. Sain eilen jonkun äkillisen reippauskohtauksen ja imuroin, joten nyt voin hyvällä omallatunnolla maata x-asennossa koko tän ja huomisen.

xoxo,

Anna

ps. kyllä taas mielikuvitus pääsi oikein valloilleen otsikoinnissa. Ai ettäkö vähän jähmeästi kulkee ajatus?

2 kommenttia:

  1. Toi on just se syy miks en uskalla ottaa ripsienpidennyksii! Oon nii dumbass et koukutun kaikkee a)nättiin b)helppoon nii olisin nii tuhoontuomittu ripsien kaa :DD Hiustenpidennykset syö nyt jo nii ison osan aina mun rahoista, millä mä sit ostan makaronii jos pitää ripsetki laittaa!

    Ja oo mikä koru sul on kaulas! Kui siisti!

    VastaaPoista
  2. Hihii kiitos! :) Kaulakoru on Piecesin tollanen helmirypäskoruasia.

    Ja hei, no worries, koska sittenhän meitä on kaksi dumbassia! Tv. nim. "onpa nätti = oon aina tarvinnut tollasta"

    VastaaPoista