Mutta että sellanen uv-viikonloppu sitten. Mä oon edelleen vähän toipumassa koko viikonlopusta. Ja itseasiassa koko viime viikosta. Kun tosiaan viikko sitten maanantaina käytiin "vähän" baareilemassa T:n kanssa. Sitten koko viikko tajutonta alemylläkkää töissä yhdistettynä lyhyisiin yöuniin. Ja tässä sitä ollaan.
Perjantaina tosiaan juhlittiin mun megarakkaan, ihanan ystäväni J:n läksäreitä ensin boolipitoisilla etkoilla Huopalahdessa, sen jälkeen Roballa We Gor Beefissä ja jatkoiltiin vielä kadun toisella puolella Mamassa. Ja mulla oli niin kivaa! Tutustuin uusiin ihmisiin (ja vähän paremmin jo ennestään tuttuihin), kokeilin ensimmäisen kerran punaista huulipunaa ja tanssin överipaljon. Tietty myös vähän itkuhalailin J:tä (mä hoidin sen niiskuttamisen) ja muisteltiin lukioaikoja, jolloin alotettiin yhdessä biletys. Hengailtu oltiin jo kauan aikaisemmin.
 |
| WGB:n vessan eteinen ja punaista huulipunaa. How classy. |
Perjantai-illan hauskin laini "Mitä barbeja noi luulee olevansa?" kuultiin tuntemattoman mieshenkilön suusta pilkun aikaan Mamassa, kun käveltiin yhden ihanan tyttösen kanssa kohti narikoita. Samainen vaalea neiti oli vain jokunen tunti aikaisemmin ehdottanut, että laitetaan mullekin punaista huulipunaa ja niinpä meitä oli sitten kaksi punahuulta. "No me ollaan tietty Barbie ja Theresa", kuten mä ton lainin jälkeen meitä kuvailin.
Vähän kyllä ehkä tavallaan viihdyin huulet punaisina. Tosin olin ihan neuroottinen ettei mulla vaan oo huulipunaa hampaissa, joten hinkkasin koko ajan etuhampaita kielellä. Mutta voisin siis ehkä uskaltautua huulipunaostoksille.
Olin kotona reilusti puoli viiden jälkeen ja kolmen tunnin yöunien jälkeen heräsin töihin. Nannaa. Kahdeksan tuntia töissä, kotiin ja valmistautumaan uutta vuotta varten. Nukuin jopa vartin päikkärit, että pysyisin hereillä vielä toisenkin yön.
UV meni mainiosti, univeloista huolimatta. AH piti tosiaan kotibileet, joissa oli tosi monta ihanaa ystävää. Juotiin boolia, katseltiin ulkona raketteja, skoolattiin, tanssittiin, juteltiin ("jos saisit valita vaan yhen Helsingin baarin missä saisit käydä loppuelämäs, mikä se ois?") ja kävin mielettömän antoisan keskustelun kuumista miesartisteista (eli Justin Bieberistä) AH:n poikkiksen kanssa. Se ei millään suostunut uskomaan, että muka oikeesti tykkään JB:stä ja sen musiikista. Oi kyllä.
 |
| En tosiaan tiedä mitä tässä tapahtuu. Luultavasti meitsi selittää tunteella kuinka "nyt on uusivuosi omg miten siistii!!1" ja T on sillee "just aha jee, hyvää uutta vuotta mun puhelimelle". <3 |
Vihdoin aamukuuden aikaan aloin pilkkimään keittiön pöydän äärellä. Tajuttiin T:n kanssa, että yötaksa ei oo enää voimassa ja lähettiin kotiin. Olin omassa sängyssä puoli kahdeksalta sunnuntai-aamuna. Ei liene yllätys, kun kerron, että nukuin lähes koko päivän. Heräilin välillä juomaan vettä, puhuin vanhempien kanssa ("ollaankos sitä elossa?") ja eikun taas unten maille. Tosin illalla nousin ja katsoin Tyttö sinä olet tähti- ja Simpsonit-leffat, mutta menin heti niiden jälkeen takasin nukkumaan.
Eilen hätäilin verokortin kanssa, koska olin ihan varma, että oon onnistunut sössimään mun veroasiat ja joutuisin (taas) maksamaan 30% veroa mun palkasta. Kuten syksyllä kävi. Kaksi kertaa. Voin kertoa, että kun sen silloin tajusin, niin itketti ja ketutti ihan suunnattomasti. Ja voin myös kertoa, että sillon ei paljon lohduttanut ajatus tuntuvista veronpalautuksista yli VUODEN päästä. Mutta onneksi mukava verotäti kertoi mulle puhelimessa, että "kaikki hyvin, ostapas vaikka itselles sen kunniaksi jotain kivaa".
No ei se oikeasti käskenyt mua ostamaan mitään kivaa. Mutta ois voinu käskeä.
Töihin kuuluu tasan tarkkaan pelkkää alea. Ja voin muuten kertoa, etten oo käynyt yhtään kertaa alemyynneissä, koska töissä saan niistä ihan tarpeekseni. Ja lisäksi tunnen niin suurta myötätuntoa kaikkien muiden liikkeiden myyjiä kohtaan, että mielummin ostan sit vaan normihintasia tuotteita ku alet on ohi. Välillä kun oon jossain toisessa vaateliikkeessä ja myyjä (luonnollisesti) kohtelee mua kuin tavallista asiakasta (esimerkiksi pyytää mua jättämään paidat sovarille, koska en kuitenkaan osaa viikata niitä oikein. Niin mä aina teen, koska sori vaan shoppailijat, mutta ette te osaa viikata niitä kuitenkaan oikein. Pus ja anteeks.), tekis mieli kuiskata niin kuin salaliittolainen toiselle: "Me ollaan samassa veneessä, mä tiedän miltä susta tuntuu. Mäkin oon nimittäin vaatemyyjä."
Työn ulkopuoliseen elämään kuuluu palkkapäivän odottelua. Ai mikä säästäminen ja rahan tasainen käyttö? Niinpä niin.
Tein eilen illalla ensimmäistä kertaa pasteijoita. Kerroin T:lle kuinka olin joutunut käyttämään Pople-pulloa kaulimena, koska mulla ei oo oikeeta kaulinta (Pople-pullo toimi tosin oikein hyvin. Ja siitä voi kätevästi ottaa välillä pientä huikkaa. VITSI!) ja sen mielestä se oli jotenkin tosi hulvatonta.
"Siis toi on niin alkoholistin elämää! Hahahahah!"
En kommentoi tota "alkoholistin elämää" -osaa.
Mun mielestä pääpointti oli enemmänkin se, että niistä pasteijoista tuli hyviä! Toisaalta, kuinka vaikeeta on epäonnistua kun laittaa valmiin lehtitaikinan päälle paistettua jauhelihaa, rullaa sen kääröksi, leikkaa palasia ja paiskaa uuniin? Toisaalta, mä olen onnistunut polttamaan vaniljakiisselin pohjaan kolme kertaa peräkkäin. Neljännellä kerralla mun ei enää annettu koskea siihen.
Nyt on pakko mennä nukkumaan. Enää kaks duunipäivää ja sit kolme päivää vapaata! Ihanku pieni miniloma. Ai ettien että.
Välillä oon kyllä tosi iloinen, että tuun iloiseksi maailman pienimmistä asioista. Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ilmaiset, vai miten se meni.
Tv. hyvin iloinen idiootti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti